Ladataan...
Sunday Blondie

 

Hetkinen – olenko New Yorkissa? Miten olen päätynyt aamiaiselle pilvenpiirtäjään, jonka ikkunoista avautuu huikea näkymä kaupunkiin 175 metrin korkeuksista?

Nyt ei olla kuitenkaan Manhattanilla, vaan Euroopan Isossa Omenassa, Lontoossa. Lontoon Cityssä kohoaa toinen toistaan koreampia pilvenpiirtäjiä, ja lisää rakennetaan. Olemme varanneet pöydän suositusta Duck and Waffle -ravintolasta, joka on tunnettu herkullisista aamiaisannoksistaan ja upeista neljännenkymmenen kerroksen näköaloistaan.

Hissi nousee yläilmoihin niin nopeasti, että heikottaa. Tekisi mieli tarrata kaiteesta kiinni, mutta kurkistan uhkarohkeasti sen ylitse. Miten korkealta pudotus näyttääkään! 

Ovet avautuvat käytävälle, jota pitkin kävelemme tyylikkäästi sisustettuun baariin. Siitä meidät ohjataan suureen, valoisaan saliin, joka on täynnä aamuvirkkuja bisnesmiehiä ja -naisia nauttimassa ravintolan kuuluisia vohveleita, avokedoleipiä ja mimosaa.

 

 

Suureksi iloksemme tarjoilija johdattaa meidät kahden hengen pöytään, joka on ikkunan äärellä – kuten olimme etukäteen toivoneet. Pöydästämme avautuu henkeäsalpaava näkymä Cityyn. Katselemme, miten bisnesalueen työntekijät kiirehtivät työpaikoilleen viereisiin pilvenpiirtäjiin kuin pienet muurahaiset. Aamu on aavistuksen pilvinen mutta kirkas.

Mies tilaa perinteisen englantilaisen aamiaisen, koska ei ole ehtinyt testata sitä vielä kertaakaan reissullamme, ja nyt siihen on viimeinen tilaisuus. Makeat ja suolaiset vohvelit ovat ravintolan nimen mukaisesti Duck and Wafflen erikoisuus, mutta en halua tilata annosta vain kauniin instakuvan takia. Tänään kroppani kaipaa kaurapuuroa.

Pohdin, onkohan puuro itsessään riittävä, ja tilaan siksi myös hedelmiä oheen. Pelkoni ilmenee aiheettomaksi, sillä en ole koskaan eläessäni nähnyt yhtä valtavaa puurolautasta. Duck and Wafflen annokset ovat jenkkityyliin valtavia! Kaurapuuro on höystetty vaahterasiirapilla, banaanisiivuilla, kurpitsansiemenillä ja pekaanipähkinöillä, jotka tekevän annoksesta todella täyttävän.

Mikäli mielit Duck and Waffleen aamiaiselle, kannattaa pöytä varata hyvissä ajoin ainakin muutamaa viikkoa ennen, sillä ravintola on todella suosittu. Onnistuin saamaan meille pöydän keskiviikolle aamukahdeksaksi – muita aikoja ei ollut enää jäljellä. Aamiaiselle on varattu tasan tunti aikaa, jonka jälkeen ruokailua voi halutessaan jatkaa baarin puolella. Listaan kannattaakin tutustua jo etukäteen nautiskeluajan maksimoimiseksi.

 

 

Duck and Waffle

110 Bishopsgate / Heron Tower

Avoinna ympäri vuorokauden, aamiainen tarjolla klo 6–10.30

 

Ladataan...
Sunday Blondie

*Yhteistyössä Kaarna Livingin ja Pala Eyewearin kanssa

 

Kävin kaksi vuotta sitten silmien laserleikkauksessa, joka mullisti elämäni.

Kun on tottunut olemaan vuosikausia puolisokea (näin kehnosti kauas: molemmissa silmissä –6), tuntui uskomattomalta todella nähdä ympärilleen. Miten hullulta ensimmäinen aamu laserleikkauksen jälkeen tuntuikaan! 

Vasta laserleikkauksen jälkeen ymmärsin, miten tärkeää silmien hyvinvointi on. Pystyinhän nyt vihdoinkin näkemään, enkä missään nimessä halunnut, että näköni huononisi! Lähelle näyttöön tuijottaminen, älypuhelimen kirkas valo, kylmä tuuli, katupöly, aurinko – silmämme altistuvat erilaiselle rasitukselle päivittäin huomaamattamme.

Sain kesän alussa Kaarna Livingiltä testiin Pala Eyewearin Asha Tortoiseshell -aurinkolasit. Päällepäin aurinkolasit näyttävät varsin tavalliselta, mutta tarina niiden takana erilainen. Pala Eyewear on brittiläinen yritys, jonka aurinkolasit ovat paitsi kauniita myös tekevät hyvää: aurinkolasit ostaessasi autat eyecare-hankkeiden rahoittamista, joihin Pala tarjoaa avustuksia Afrikassa. Hankkeisiin lukeutuu esimerkiksi uusien näkökeskusten ja apteekkien rakentaminen sekä välinehankintojen tekeminen.

Kaikki hankkeet ovat kestäviä ja pitkäaikaisia ratkaisuja, jotka helpottavat näkötestejä ja silmälasien tarjoamista. Pala myös lahjoittaa jokaisista myydyistä aurinkolaseista silmälasit niitä tarvitseville.  Yli 600 miljoonalla ihmisellä ei ole mahdollisuutta näenhuoltoon tai silmälaseihin, mikä estää usein lukemisen, opiskelun ja jopa työnteon. Pala haluaa pitää huolen, että kenenkään oppiminen ei jäisi huonosta näkökyvystä kiinni. 

Yrityksen kasvaessa kasvaessa Pala pyrkii saavuttamaan vieläkin enemmän ja tekemään muutosta siellä, missä sitä tarvitaan eniten. Voit lukea lisää Palan tarinasta yrityksen nettisivuilta.

 

 

Paremman valinnan tekeminen on helpompaa silloin, kun kokee, ettei joudu tinkimään mistään. Tykästyin Palan aurinkolaseihin kolmesta syystä: niiden suurikokoiset linssit peittävät hyvin silmät, yleisilme on ajattoman klassinen ja aurinkolasit tekevät hyvää paitsi saajalleen myös muille. Kaikki Pala Eyewearin aurinkolasit on varustettu UVA/UVB suojauksella, joka on ehdoton aurinkolaseja hankittaessa. Aurinkolasien mukana tulee mikrokuituinen pussi sekä aurinkolasikotelo, joka valmistetaan käsityönä kierrätysmuovista Afrikassa.

UV-suojan lisäksi aurinkolaseja ostaessa kannattaa huomioitava kehysten istuvuus ja kestävyys. Vaikka monet aurinkolasit sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin, joskus saattaa olla fiksua valita erilliset lasit esimerkiksi ajamiseen, liikuntaharrastukseen ja vapaa-aikaan. Aurinkolasien linssin väri on makuasia. Ruskea linssi muuttaa hieman värisävyjä, mutta toisaalta parantaa kontrastia. Ruskea linssi suojaa häikäisyltä yhtä tehokkaasti kuin harmaa linssi ja sopii hyvin yleiskäyttöön.

Muovisissa aurinkolaseissa on puolensa: toisaalta muovi on kurja valinta ympäristöä ajatellen, toisaalta se on aikaa kestävä valinta, etenkin oikein säilytettynä. Ja toisaalta muoviset aurinkolasit voi viedä nykyisin muovinkeräykseen, kun ne lopulta tulevat tiensä päähän. Mutta materiaali ei ole pääpointti näissä aurinkolaseissa, vaan aito intohimo antaa hyvää apua tarvitseville, tyylillä.

 

 

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

 

Ladataan...
Sunday Blondie

 

Olen viettänyt tänä kesänä aikaa bikineissä varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Nautin auringon lämpimistä säteistä ihollani, sukelsin veteen, enkä jaksanut välittää siitä, leviävätkö meikkini tai menevätkö hiukseni takkuun.

Tänä kesänä tapahtui myös jotakin muuta. En enää jaksanut vähissä vaatteissa ollessani stressata sitä, miltä vartaloni näyttää.

En voi sanoa, että olisin vieläkään joka päivä 100% tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Toisinaan tulee päiviä, jolloin vatsa pömpöttää tavallista enemmän, reidet tuntuvat liimautuvan yhteen ja olo on kaikkinensa nuupahtanut. Vuosien myötä olen kuitenkin alkanut tuntemaan oloni itsevarmemmaksi omassa kehossani ja oppinut rakastamaan sitä.

 

Asioita, joita olen vihannut (ja toisinaan yhä paheksun) vartalossani:

Löydät sisäreidet, muhkuraiset polvet, pömpöttävä alavatsa, "allit", paksut nilkat, lättäjalat, nenä

 

Asioita joita rakastan vartalossani:

Kapea vyötärö, lihaksikkaat reidet ja pohkeet, pehmeä pylly, kapeat ranteet, silmät, huulet, pisamat

 

 

Eräs ystäväni kertoi tuntevansa olonsa joinain päivinä niin rumaksi, että epäilee omaa ihmisyyttään, oikeutustaan olla tässä maailmassa. Toinen kertoi kokeneensa raskaana ollessaan toisinaan valtavaa riittämättömyyden tunnetta, vaikka oman vartalon muuttuminen tuntuikin samaan aikaan ihanalta ja ihmeelliseltä. Kolmas kertoi, miten isän humoristiset kommentit televisiossa olleista "pulleista tytöistä" sattuivat omaan sydämeen, sillä ne tuntuivat samalla kohdistuvan itseen.

Kaikkien riittämättömyyden tunne johtaa samasta asiasta: siitä, että meidän pitäisi näyttää tietynlaisilta, mahtua yhteen tällä hetkellä trendikkääseen muottiin. Tosielämässä vartaloita on kuitenkin yhtä paljon erilaisia kuin naisiakin. Yksi hyvä tapa huomata tämä on mennä uimahallin saunaan.

Tänä kesänä puin ensimmäistä kertaa päälleni takapuolen paljastavat Meloni-bikinit, jotka sain suomalaiselta Halla Hallalta. Aikaisemmin olisin stressannut, paistavatko pakaroideni muhkurat kilometrien päähän, paheksuvatko muut ihmiset. 

Kävikin niin, että tunsin oloni bikineissä heti omakseni. Ne tuntuivat ihanilta päällä, ja uikkareiden kirkas punainen väri toi hymyn huulilleni. Voi olla, että myös brändin imagolla oli oma vaikutuksensa asiaan: jotenkin tuntui siltä, ettei merestä kerätystä muovijätteestä valmistetuissa ja erilaisten naisten kauneutta kannustavissa bikineissä voinut tuntea oloaan huonoksi.

Joku pahoittaa tästäkin postauksestakin varmasti mielensä. "Älä sä tuu kirppu huutelemaan kehopositiivisuudesta, kun olet itse noin pikkuinen!" Kyllä, olen ollut aina pieni ja hoikka. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi stressannut sitä, miltä vartaloni näyttää – toisinaan tuntuu, että juuri hoikkuus on asettanut odotuksia sille, miltä minun tulee näyttää. Lihominen olisi todella noloa, merkki repsahduksesta ja epäonnistumisesta. Kun joku sanoo, että "sinähän olet pieni kuin nukke", se syöpyy mieleen: tältä minun kuuluisi näyttää aina.

 

 

Kehoni on ainoa laatuaan, ainutlaatuinen. Toisinaan se kaipaa jäätelöä tai suklaata sunnuntai-iltaisin, kuten myös raikasta salaattia, hedelmiä ja helliviä mehuja. Se kaipaa hikiliikuntaa, juoksuaskeleita metsäpolulla ja hyppyjä steppilaudalla, mutta myös lempeitä venytyksiä, hierontaa ja sitä, että saa vain olla. 

Näen vartalossani yhteyden äitiini, isääni, siskooni, perimääni. Samalla näen vilahduksen tulevaisuudesta ja tiedän, miten haluan kehoani tulevina vuosina kohdella ollakseni paras versio minusta.

Ja kun sanon paras, en tarkoita täydellistä. Paras versio minusta – ja toivon mukaan vuosi vuodelta tyytyväisempi itseeni sellaisena kuin olen. Elämä on liian lyhyt itsensä kiusaamiselle.

 

*bikiniyläosa ja -alaosa saatu blogin kautta Halla Hallalta

 

lue myös:

KUN MIKÄÄN EI RIITÄ

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

 

Pages