Kesäistä katsottavaa (eli leppoisia ja höttöisiä sarjasuosituksia)

Suosikkiasia: leppoisat kesäsarjat

Platonic, Tom Jones, The Lake, Taylor Swift
Kuvat: Apple TV+, Amazon Prime, HBO Max

Katson kesäisin aina leppoisaa höttöä. Tai noh, katsonhan minä leppoisaa höttöä ympäri vuoden, mutta kesäisin leppoisuus ja höttöisyys ovat vieläkin tärkeämpiä kriteereitä. Hellekeleillä ei pysty käsittelemään successioneita.

Tässä yhdistelmä viime aikojen suosikkiasioita ja leppoisaa ja höttöistä kesäkatsottavaa. Toim. huom. höttöinen on mun sarjasanakirjassa painavan ja ankean vastakohta 😀

The Lake / Amazon Prime

Leppoisa ja höttöinen kanadalaiskomedia on täydellinen kesäsarja, josta tuli juuri toinen tuotantokausi. Siinä on Julia Stiles ja Orphan Blackista tuttu Jordan Gavaris riitelevinä sisarpuolina, höttöistä ja leppoista perhedraamaa, yleistä sekoilua ja suhdekiemuroita. Ja kaikki tapahtuu tietysti järvellä, joten homma paketoidaan kauniilla kanadalaismaisemilla (siinä melotaan joka paikkaan!) Jaksot ja kaudet eivät ole liian pitkiä, joten ei edes vaadi suurta sitoutumista. Ei mikään PARAS KOMEDIASARJA IKINÄ, mutta just pätevä kun kaipaa helppoa hyvän mielen sarjaa.

Tom Jones / Yle Areena

Leppoisa ja höttöinen pukudraama. Jossa on huvittavan himbo pääosamies. Ja mukavan moderni ote pukudraamaksi. Ja luonnollisesti rakkaustarina! Ja muuten vain leppoisaa ja höttöistä meininkiä. Plus napakat neljä jaksoa — mun kirjoissa aina plussaa koska en jaksa keskittyä liian pitkiin sarjoihin.

Perustuu Henry Fieldingin The History of Tom Jones, a Foundling -klassikkoromaaniin (1749), joten menee selkeesti myös yleissivistävänä sarjakokemuksena. Taiteellisista vapauksista viis.

Platonic / Apple TV+

Pidän tästä uudesta Apple TV+:n komediasta. Se on laadukas ja vähän kaoottinen, pääosissa tähtistatuksen Rose Byrne ja Seth Rogen. He esittävät vanhan ystävyytensä uudelleenlämmittäviä bestiksiä, jotka sekoilevat menemään pienessä neljänkympin kriisissä. Sylvia on perhearkea pyörittävä kotiäiti, Will avieroaan sureva baarinomistaja. Pisteitä siitä, että sarjan nimenkin mukaisesti nainen ja mies esitetään ystävyyden kautta, eikä millään muulla edes vihjailla. Virkistävää, leppoisaa laatuhöttöä ja hauskaa kamukomediaa. Ja just mainiota kesäkatsottavaa.

Taylor

Anteeksi, olenko ainoa joka on kehittänyt pienen pakkomielteen Taylor Swiftiin ja The Eras Touriin? Minähän olen aina ollut Taylorin puolella, mutta tämä Eras Era on jotenkin niin nostalgiaa ja ylpeyttä täynnä, että piilo-Swiftie minussa on ottanut vallan.

Säestän työpäiviäni Folklorella ja Evermorella, juoksen Reputationin tahdissa. Instagramia ja Twitteriä käytän nykyään ensisijaisesti #TSTheErasTour-fiilistelyyn 😀 Sorry not sorry. Viikonloppuisin kuuluu luonnollisesti tsekata, mitkä ovat olleet edellisillan surprise songit. Tiedän, mitkä olisivat omat surprise song -valintani; Change ja Long Live, nostalgiasyistä. Ja Dear John koska olisi eeppistä.

Tämähän ei liittynyt mitenkään postauksen otsikkoon, kunhan piti saada sydämeltä. Eteenpäin.

The Righteous Gemstones / HBO Max

Ei muuta kuin että tämä huvittava ja loistelias komedia palaa pian (19.6.) kolmannelle kaudelleen. Praise the Lord. Mun kesäsarjojen ykkönen.

PS. Aloitin kirjoittamaan postausta The Idolista, mutta ehkä jätän julkaisematta. Tämän blogin nimi on kuitenkin Suosikkiasioita.

PPS. Okei ei ole leppoisaa eikä höttöistä, mutta aloin siitä huolimatta katsoa HBO Maxin How to Create a Sex Scandal -dokkarisarjaa. Se on… aikamoinen tapaus.

LUE MYÖS:

kulttuuri leffat-ja-sarjat suosittelen musiikki

Leffat, jotka toimivat aina

Suosikkileffat: ikisuosikit

Tiedättekö ne leffat, jotka tulevat tasaisin väliajoin telkkarista ja jos huomaat niiden tulevan, on jätettävä telkkari auki ja katsottava kyseiset leffat? Tai ne leffat, joita päädyt katsomaan miljoonatta kertaa, kun olet ensin selannut kaikki mahdolliset suoratoistopalvelut, mutta et ole muka löytänyt mitään kiinnostavaa, uutta katsottavaa?

Minä luulen, että 95 prosenttia katsomistani leffoista on tällaisia leffoja. Siis niitä hyväksi havaittuja ikisuosikkeja, katson uudestaan ja uudestaan -leffoja, joiden vuorosanat osaan ulkoa. Vähemmän yllättäen olen tyyppi, joka tilaa ravintolassa aina samaa ruokaa. Ja valitsee aina samoja irtokarkkeja. 😀

Nämä ovat mun uudestaan ja uudestaan, telkkari jää päälle -leffat:

(Olen pahoillani, että lista huutaa milleniaali, joka on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa ysärillä ja 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä.)

Ansa vanhemmille (1998)

Kyllä löytyi VHS, kyllä leikittiin leffan juoni barbeilla, kyllä oli oma salainen kädenpuristus kaverin kanssa, kyllä on se leffa, jonka liitän kaikkein eniten lapsuuteeni, kyllä olen nähnyt leffan about kolme miljoonaa kertaa.

10 Things I Hate About You (1999)

Tajusinkohan kaikki Shakespeare-viittaukset lapsena? Veikkaan että en.

Mean Girls (2004)

Klassikko! Odotan innolla / kauhulla tulevaa Mean Girls: The Musical –leffaa. Musikaalin kappaleet ovat timanttia. Oikeasti, jos koskaan tarvitset loisteliaan dramaattista musiikkia elämääsi, suosittelen Mean Girls -musikaalin soundtrackia Someone Gets Hurt, Apex Predator, World Burn, Revenge Party, I’d Rather Be Me… bangereitä kaikki!

Ota kiinni jos saat (2002)

Leffat, jotka perustuvat tositapahtumiin ja joissa on onnellinen loppu? Täydellistä.

Taru sormusten herrasta -trilogia (2001-)

Miinus Sam ja Frodo -kohtaukset koska ovat minusta tylsiä.

Ikuisesti sinun (1998)

Aaah, minä rakastin / rakastan tätä leffaa!! Lapsena mulla oli se nauhoitettuna VHS:llä. Suuri aarteeni, tuo kasetti. Mitähän sille tapahtui? Huhut kertovat, että Ever After löytyy Disney plussasta?? Voisin rikkoa Disney+ -lakkoni* pelkästään tämän leffan vuoksi.

*Lakko = et tarvitse lisää suoratoistopalveluita, M!

Coyote Ugly (2000)

Kysymys: oliko tämä ihan ok leffa 12-vuotiaalle?

Set It Up (2018)

Uudempaa, aikuisiän kamaa. Päädyn katsomaan about kerran vuodessa ja olen aina että ”ihmiset, tehkää lisää tällaisia hyviä uusia  rom comeja”.

27 Dresses (2008)

Siis tästä leffasta on aivan turhaan tullut vitsi. Sanokaa mitä sanotte, just pätevä rom com! Sitä paitsi James Marsden on parempi kuin kaikki Hollywoodin chrisit yhteensä.

Ylpeys ja ennakkoluulo (2005)

You’ll always be Mr. Darcy to me, Matthew Macfadyen.

Okei, myönnetään: katsoin Ylpeys ja ennakkoluulon pari päivää sitten (tämä kirjoitus lähti siitä), ja ihan vähän Tom Wambsgans välkkyi ajatuksissani. Ei hyvällä tavalla.

Billy Elliot (2000)

Itkenkö joka kerta siinä lopussa, kun Billyn isä ja veli tulevat katsomaan Joutsenlampea? Kyllä, kyllä itken.

Fun fact! Aikuista Billy Elliotia näytellyt Adam Cooper on tanssija, joka esiintyi tosielämässäkin leffassa vilahtaneen Matthew Bournen Joutsenlammen pääroolissa.

Titanic miinus jäävuori koska noup (1997)

Titanic tulee tietysti telkkarista tasaisin väliajoin. Jos satun huomaamaan, laitan telkkarin päälle, mutta lopetan aina jäävuoreen. Aina.

Jali ja suklaatehdas (2005)

Annan ikuisesti pisteitä lempeälle kioskisedälle.

Blondin kosto (2001)

”I’ll show you how valuable Elle Woods can be” on yksi niistä leffavuorosanoista, joita siteeraan tasaisin väliajoin. Tai siis tässä tapauksessa vähän muokattuna, luonnollisesti vaihdan Ellen nimen paikalle oman nimeni. Asiaan kuuluu, että päässä alkaa soida I’m not Your average type of girl / I’m gonna show the world the strength in me / That sometimes they can’t see…

Die Hard (1988)

Hans Gruber, olet suosikkipahikseni. Ho ho ho.

How To Lose a Guy in 10 Days (2003)

Olen pahoillani, että milleniaalin lisäksi tämä lista huutaa basic bitch.

Amélie (2001)

Tämäkin on melko basic bitchiä, mutta sentään ranskalainen. 😀

Anna palaa (2000)

I said: brr… it’s cold in here there must be some Clovers in the atmosphere……. ja nyt tuo soi päässäni koko illan.

LUE MYÖS:

kulttuuri leffat-ja-sarjat suosittelen ajattelin-tanaan