Lily

Suosikkiasioita

Suosikkiasioita
maisas

Kyl tää täst ja komediaa

Suosikkiasia: hauskat tyypit

Schitt's Creek / CBC, Friends / NBC, Broad City / Comedy Central.
Kuvat: Schitt’s Creek / CBC, Friends / NBC, Broad City / Comedy Central.

Jos olisin maaliskuusta lähtien saanut euron aina kun sanon ”kyl tää täst”, olisin todennäköisesti miljonääri. No hyvä on, en ehkä miljonääri, mutta olisi mulle nyt ainakin muutama satanen kertynyt.

Kyl tää täst, kyl tää täst… olen toistellut sitä itselleni ja muille kuin jotain hiton mantraa. Kyl tää täst, kohta kaikki on taas normaalia. Kyl tää täst, jaksetaan vielä vähän aikaa. Kyl tää täst, rokote on tulossa.

Ja tottahan se on, kyl tää täst, väistämättä. Uskonhan minä siihen. Mutta kun maanantaina taas kuuli uusista rajoituksista ja rajusti kasvavista tartuntaluvuista, niin hitto vie vähän kyllä löi kasvoille että ei tää täst vielä hetkeen.

Kun tämä koko homma silloin viisituhatta vuotta sitten alkoi, päätin että minähän en kirjoita mitään ankeita pandemia-juttuja, vaan samaa kun aina: höpsöjä juttuja Netflix-sarjoista ja YouTube-kuopista. Good vibes only, #suosikkiasioita ja sitä rataa. Ja en minä täydellisesti ole päätöksessäni pysynyt, mutta ihan kelvollisesti kuitenkin. Erästä ikävää k-sanaa en ole käyttänyt kertaakaan. Tosin tuo p-sana taitaa olla ihan yhtä paha.

Noh, nyt kahdeksan hiton kuukautta eteenpäin ollaan näköjään siinä pisteessä, että kirjoitan ankeaa pandemia-juttua. Puolustuksekseni sanottakoon, että maaliskuun Maisa – se, joka kirkkain silmin sanoi, että ”onneksi tää on nyt näin keväällä, mieti jos olisi vielä pimeetä ja synkkää” – ei tullut ajatelleeksi, että yhä marraskuussa hän tekisi töitä kotona ja sopisi Teams-tapaamisia oikeiden tapaamisten sijaan.

Kyl tää täst, kyl tää täst, kyl tää täst.

Tekisi mieli valittaa lisää, mutta en valita. Sen sijaan yritän pelastaa tämän ankean pandemia-jutun tekemällä 180-asteen aiheen vaihdon ja kirjoittaa vähiten ankeasta aiheesta jonka tiedän,

komediasta.

Koska kun saan ikävän uutisvirran vastapainoksi päiviini iloa ja naurua ja huumoria, kyl tää täst on paljon helpompi uskoa.

Seuraa kolme hauskaa tyyppiä, jotka ovat ilostuttaneet päiviäni:

1. Aloitan brittikoomikko Kieran Hodgsonin loisteliaalla The Crown -tiivistelmällä. Olen repeillyt tälle pitkin viikkoa, se on valehtelematta suosikkiasiani koko internetissä just nyt. Oikeasti, jos et ole vielä katsonut The Crownin neloskautta, älä turhaan tuhlaa aikaasi. Kieran käy koko kauden läpi tehokkaasti 2 minuutissa ja 14 sekunnissa. En tajua, miksi menin istumaan ne vajaat kymmenen tuntia Netflixin ääressä, kun olisin vaan voinut katsoa tämän videon ja käyttää kymmenen tuntia johonkin järkevään, vaikka siivoamiseen tai New Girlin katsomiseen.

Tästä ei siis puutu mitään. Ei yhtään mitään.

Ja siis SPOILER ALERT, luonnollisesti! 😀

https://www.youtube.com/watch?v=-LQTBOBfA18

2. Sitten siirryn mun tämän hetken suosikki Instagram-seurattavaan, Abi Clarkeen. Nuori brittikoomikko hänkin. En yleensä jaksa tuntemattomien tyyppien Insta-stooreja, mutta just eilen käytin noin puoli tuntia siihen, kun kahlasin läpi Abin tarinat. Ilmeisesti TikTokissa nuoret ihmiset ässäilivät menemään ja tuosta noin vaan kirjoittivat kohtauksia ja kappaleita kuvitteellista Ratatouille-musikaalia varten (?). Abilta kuulin tämän ja hänen jakamansa TikTok-pätkät ovat seuraavaksi suosikein suosikkiasiani koko internetissä tällä viikolla. Ihan en päässyt käsiksi siihen, mistä kyseinen homma lähti liikkeelle (ei ole TikTokia itselläni), mutta Broadway-kamaa, selkeesti.

Abi ässäilee kuitenkin ennen kaikkea omalla sisällöllään. Hänen instansa on täynnä kaikkea hauskaa ja huvittavaa, esimerkiksi käyköön tuorein video If doctors spoke like vets.  Ja tämä.

YouTube-kanavaltaan löytyi stand up -maistiainen:

3. Lopetan Meg Stalteriin. Olen tainnut mainita hänet, mutta mainitsen toisenkin kerran. Meg on jenkkikoomikko, jota seuraan Twitterissä (on Instassakin). Hänen huumorinsa on hyvin omaleimaista ja mun mielestä vain hyvin, hyvin hauskaa. Meg on paras asia koko tympeitä uutisia jatkuvalla tahdilla syytävällä Twitter-tililläni.

Tulevaisuuden tähtikoomikko, sanokaa minun sanoneen. Lahjakas kuin mikä.

Every music documentary on yksi suosikeistani. 😀

https://twitter.com/megstalter/status/1312411788487659522

Noniin, kiitos tyypit. Kyl tää täst.

🙂

SEURAA BLOGIA:

Instagram // Bloglovin

LUE MYÖS:

Kuva: Maisan, Alexis Rosen, Ilana Wexlerin ja Phoebe Buffayn mood 2020.

Avainsanat: , ,
Kulttuuri Oma elämä Suosittelen Ajattelin tänään
maisas

The Crown ja prinsessa Diana -dilemma

Suosikkisarja (?): The Crown (Netflix)

The Crown, Netflix, Emma Corrin as princess Diana.
Kuva: Netflix / The Crown

Olen katsonut The Crownin neloskautta. Tietysti. Se on hyvä. Paljon, paljon parempi kuin epätasainen ja tylsä kolmoskausi.

Jännä juttu, että tuloksena on parempaa sarjaviihdettä, kun prinssi Philipin keski-iänkriisin sijaan keskitytään Margaret Thatcherin ja prinsessa Dianan kaltaisiin ikoneihin.

Mulla on joka tapauksessa myös melko suuri ongelma neloskauden kanssa. Se liittyy ennen kaikkea mainittuun Walesin prinsessaan, Dianaan, jota sarjassa esittää Emma Corrin.

En vain pääse yli siitä tunteesta, että Dianan  muistoa häväistään ja häntä hyväksikäytetään viihteen takia – taas kerran.

The Crown on tietysti aina kertonut oikeista ihmisistä ja pohjautunut oikeisiin, historiallisiin tapahtumiin, välillä pienin, toisinaan suurin taiteellisin vapauksin. Jotenkin Dianan mukaantulo vain alleviivaa sitä, että nyt puhutaan ihan oikeasti oikeista ihmisistä. Osin varmaan siksi, että aletaan olla jo niin lähellä nykyhetkeä. Kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin avio-ongelmat sun muut aiempien kausien vuosikymmeniä vanhat draamat ovat tuntuneet kovin kaukaisilta, mutta Diana… Diana oli vielä elossa kun minä olen syntynyt. Ja minä olin ehtinyt toiselle luokalle, kun hän kuoli.

Sitten on itse se kuolema. Jos prinsessa Diana olisi saanut ansaitsemansa onnellisen lopun, ei ehkä tuntuisi niin pahalta katsoa hänen nuoruusvuosiensa ja avioelämänsä suruja ja vaikeuksia. Voisi olla vaan, että ”onpa surullista, mutta ainakin hän on nyt onnelinen”. Mutta kun koko maailma tietää, miten traagisesti hänen tarinansa päättyi. Ja kuinka yksi osatekijä kuolemaan oli ihmisten ja median kyltymätön uteliaisuus häntä kohtaan.

Neloskausi rikkoo sydäntä lisää Dianan puolesta. Koska kaikista The Crownin ottamista taiteellisista vapauksista huolimatta on selvää, että ainakin osa suruista ja vaikeuksista oli totta.

Ehkä tätä ei pitäisi ottaa niin vakavasti. Viihde viihteenä, fiktio fiktiona ja sitä rataa. The Crown ei ole faktapohjainen dokumentti. Mun päässä vain välkkyy ne valokuvat Williamista ja Harrysta prinsessa Dianan – äitinsä – hautajaisissa. On vaikeaa olla miettimättä, miltä heistä tuntuu, kun heidän äitinsä traagista elämää pengotaan jälleen kerran viihteen varjolla. Kun jo minustakin tuntuu pahalta.

The Crownin 10-jaksoinen neljäs kausi tuli Netflixiin 15. marraskuuta.

PS. Onko The Crownia mahdollista katsoa ilman jatkuvia Google-taukoja? Joka jakso keskeytyy ainakin kerran; Louis Mountbatten, IRA, Sarah Spencer, Margaret Thatcher, prinsessa Anne olympialaisissa, Falklandin sota, Michael Fagan, Charles ja lumivyöry, prinsessa Margaretin kuolema, Windsorien suku… jatkuvaa googlettamista. Välillä tuntuu kuin olisi luennolla.

SEURAA BLOGIA:

Instagram // Bloglovin

LUE MYÖS:

Avainsanat: , , ,
Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen