Suosikkimusiikkia: The Chicks, Taylor Swift ja fuck you -kappaleet

Jos mulla olisi minkäänlaisia musikaalisia lahjoja, kirjoittaisin todellakin fuck you -kappaleita. Tiedättehän, kappaleita kaikille ikäville tyypeille, jotka ovat tehneet tai sanoneet jotain ikävää ja joille voisin sitten haistatella mukavan katarttisesti laulun muodossa.

Olen edelleen sitä mieltä, että voimaannuttavat tsemppibiisit ovat kappaleista parhaimpia, mutta fuck you -kappaleet tulevat seuraavana. Tai itseasiassa ne ovat tsemppibiisien yksi alakategoria; mikä olisikaan voimaannuttavampaa ja tsemppaavampaa kuin mahdollisuus musikaaliseen kostoon? Petit ja jätit ja satutit, mutta minäpä nousin kuin hiton feeniks ja kirjoitin kaiken päälle hittibiisin, jossa vähän pesen likapyykkiä siitä millainen munapää olet! (Asiaa auttaa tietysti, jos on menestyvä maailmantähti jonka fuck you -kappaleilla on miljoonayleisö, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.)

Kesän mylleryksen seurauksena nimensä Dixie Chicksistä The Chicksiksi pelkistänyt yhdysvaltalainen countrypop-yhtye julkaisi tovi takaperin ensimmäisen uuden albuminsa 14 vuoteen. Ja miten loistelias fuck you -levy The Chicksin Gaslighter onkaan! Olen kuunnellut sitä repeatillä viimeisen viikon.

Laulaja  Natalie Maines käsittelee levyllä ilmeisen riitaista avioeroaan (ex-mies, näyttelijä Adrian Pasdar – lyriikoiden mukaan – petti ja satutti ja oli munapää). Maines ei turhia kaunistele vaan antaa palaa. Etenkin nimikkokappale Gaslighter ja miehen pettämisestä kertovat Sleep at Night ja Tights on My Boat ovat fuck you, sitä saa mitä tilaa -kappaleiden aatelia. Niiden lyriikat ovat sellaista woah, kuulinko oikein? -tykitystä.

Maines saa fuck you -kappaleilleen vielä uuden fuck you -bonustason: levy on saanut faneilta ja kriitikoilta loistavan vastaanoton. Ja siis ei Gaslighter ole pelkästään fuck you’ta, vaan se pitää sisällään myös esimerkiksi varsin ajankohtaisen March March -kappaleen (joka tosin on sekin melkoinen fuck you tietyille ihmisille).

Toinen viime päivien uusi suosikkilevyni on Taylor Swiftin yllätysjulkaisu folklore. Ei ehkä niin perinteisiä ja suorasanaisia fuck you -kappaleita, mutta toisaalta kaiken Taylorin niskaansa saaman kuran jälkeen pelkästään se, että hän tekee menestyksekkäästi omaa juttuaan (ja omistaa nykyään kappaleidensa oikeudet itse) on ihan pätevä fuck you melko moneen suuntaan.

Ja löytyy folklore-levyltäkin tyylipuhdas fuck you -kappale, alla oleva mad woman. Kaikkineen levy alleviivaa sitä, kuinka taitava kirjoittaja ja tarinankertoja Taylor Swift on. Mad womanin lisäksi pidän kovasti esimerkiksi the last great american dynasty -kappaleesta, jossa on siinäkin vähän voimaannuttavaa fuck you’ta.

PS. Tässä kun olen tarkemmin asiaa pohtinut, olen tullut lopputulokseen että mun fuck you -kappaleet olisivat melko noloja ja hyvin spesifejä. Ei mitään sellaisia muiden tilanteisiin yleistettävissä olevia veisuja, vaan vuosikausia muhineista naurettavista pikkujutuista kumpuavia avautumisia. Eli odota vaan sinä ala-asteen opettajani jonka epäreilu päätös pilasi mun kutosluokan – The Chicksin Tights on My Boatia lainatakseni – You’re gonna get what you got comin’ to ya.

PPS. The Chicksistä puheen ollen: yksi kaikkien aikojen paras fuck you -kappale on ikuisesti Not Ready To Make Nice, yhtyeen vuodelta 2006 peräisin oleva hitti. Sen taustalla oleva tarina on huippu (olen kirjoittanut tämän aiemminkin): yhtye ajautui vuonna 2003 valtavan skandaalin keskelle, kun Natalie Maines kritisoi Lontoon-keikalla Yhdysvaltain silloista presidenttiä George W. Bushia ja alkamassa ollutta Irakin sotaa.

”Just so you know, we’re on the good side with y’all. We do not want this war, this violence, and we’re ashamed that the President of the United States is from Texas”, Teksasista kotoisin oleva Maines välispiikkasi.

Fanit, media ja sponsorit suuttuivat. Seurasi mittava Dixie Chicks -boikotti: monet radioasemat kieltäytyivät soittamasta yhtyeen kappaleita, entiset fanit tuhosivat cd-levyjään ja yhtyeen jäsenet saivat tappouhkauksia. Tukeakin tuli, mutta varsinkin konservatiivisten country-fanien silmissä Dixie Chicksista oli tullut vihollinen numero yksi.

Kohun keskellä Maines pyysi julkisesti anteeksi presidentti Bushilta, muttei missään vaiheessa perääntynyt alkuperäisestä kommentistaan. Kuukautta myöhemmin Maines kertoi tv-haastattelussa olevansa ylpeä lausunnostaan  ja seisovansa sen takana – vaikka se oli lähes tuhonnut yhtyeen koko uran.

Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2006 yhtye julkaisi Not Ready To Make Nicen. Se oli täydellisen voimaannuttava vastaisku täysin ylimitoitetuksi paisuneeseen kohuun.

I made my bed, and I sleep like a baby
With no regrets, and I don’t mind saying
It’s a sad, sad story
When a mother will teach her daughter
That she ought to hate a perfect stranger
And how in the world
Can the words that I said
Send somebody so over the edge
That they’d write me a letter
Saying that I better
Shut up and sing
Or my life will be over?

Parasta on se, kappaleesta tuli valtava hitti; se voitti kolme Grammya, muun muassa vuoden kappaleesta. Yhtye on siis jo kauan aikaa sitten edennyt fuck you -kappaleiden fuck you -bonustasolle.

LUE MYÖS:

• Suuri tsemppibiisilista (75 kappaletta, jotka antavat voimaa)
• Kaikkien aikojen parhaat tsemppibiisit
• Tanssibileet pitävät huolta kunnosta ja mielestä (eli noloja ja nostalgisia musatärppejä)

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin