Placeholder image

Karttakeppi

Äitini kertoi Tiutisen Kansakoulussa olleen sotien jälkeen jäpti kuri. Vilkkaat lapset (mm. äitini oman kertomansa mukaan) jäivät helposti ja usein arestiin (nyk. jälki-istunto). 1940-luvulla arestissa isoja oppilaita seisotettiin kädet ojennettuina vaakasuoraan sivulle, pienet laitettiin nurkaan. Karttakepistä tuli sormille, jos vaikka kirjoitus ei sujunut opettajan haluamaan tahtiin. Opettajat olivat sodan kokeneita, eikä heillä välttämättä ollut jaksamista […]

Placeholder image

Välkkäjuttui

Kansakoulumme opettajat kävivät ruokavälitunnilla kahvilla läheisessä talossa asuvan leskirouvan luona. Rouva kipitti aamuisin koulun lähellä olevaan osuuskauppaan hakemaan tuoretta pullaa, ja opettajat poistuivat koulualueelta ruokailun jälkeen. Toisinaan ruokavälkkä vähän venyi ja silloin meidän lasten piti keksiä tekemistä.   Tiutisen koulun tontti oli rajattu aidalla, joka jossakin vaiheessa purettiin. Ehkä se oli lahonnut. Aitatolpat olivat kuitenkin […]

Placeholder image

Kouluruokaa

1960-luvun lapsuuteni koulutalossa toimi kolme yhdysluokkaa ja oppilaita oli 70 – 80. Lukumäärällä ei ollut oppilaille merkitystä, koska kaverit olivat suunnilleen omanikäisiä. Olen yleensäkin huomannut, että alakoulun oppilaalle tärkein yhteisö on oma luokka. Sillä, onko luokka yhdysluokka, ei liene niinkään väliä oppimisen kannalta. Olen sekä oppinut että opettanut yhdysluokissa, eivätkä oppilaiden oppimistulokset ole poikenneet naapurikoulujen […]

Placeholder image

Vihdoinkin kouluun

 Opettaja Historian kokoamisessa on vaikeinta saada kerrotuksi tapahtumat ajallisessa jatkumossa. Kaikissa elämänvaiheissa tapahtuu paljon samaan aikaan. Ja eri-ikäisten kokemukset linkittyvät lomittain. Jos lähden seuraamaan yhteistä tietä, jää oma polku väkisin varjoon. Yhtäkkiä huomaankin kertoneeni 1970-luvun teini-ikäisten maailmasta Tiutisessa ja jättäneeni oman tarha-ajan jälkeisen lapsuuteni kertomatta. Siitä nyt:   Neljän vuoden tarhajakson jälkeen menin kouluun. 60-luvulla […]

Placeholder image

Teininä raunioilla

 TEININÄ RAUNIOILLA   Kesäaikana kulmia parempi ajanviettopaikka oli rauniot. Vuosikymmenten kuluessa oli luonto hoitanut sodan tuhoamaa ympäristöä, keskisaarella ei enää voinut edes kuvitella siellä olleita rakennuksia. Emme teineinä suinkaan ajatelleet olevamme tuhotulla tantereella, ikäisilleni rauniot olivat olleet aina olemassa. Kaikkialla oli nuorta koivikkoa, sammalia, ruohoa, metsäkukkia, ahomansikoita ja varpukasveja. Tiutisessa oli kaunista. Vaikka olimme varttuneet […]

Placeholder image

Teininä Talolla

 Kotkassa on parhaillaan menossa Meripäivät, jokakesäinen festivaali, jonka toivoisi onnistuvan. Niin moni yrittäjä on satsannut tuotteisiinsa, ettei niiden soisi jäävän myymättä. Käväisin lauantai-iltapäivällä kuskin ominaisuudessa katsastamassa menoa ja meininkiä, ja ihan oli samanlaista kuin omassa nuoruudessani: nuoriso porukoissa, joku vesiselvänä, joku enemmän tai vähemmän päissään.   Arki-iltaisin 1970-luvulla me tiuskalaiset nuoret kokoonnuimme Talolle (Tiutisen Työväentalolle), […]

Placeholder image

Puoluepolitiikkaa ja pyhäkoulua

 Pienten lasten harrastukset ovat vanhempien tahdon varassa. Lapsuuteni Tiutisessa melkein kaikki ihmiset kuuluivat puoluepoliittisesti vasemmistoon ja äänestivät sosiaali- tai kansandemokraatteja tai kommunisteja. Eri puolueisiin kuuluvat olivat toki puheväleissä, mutta kyllä ystävät taisivat koostua aatetovereista. Puoluekannasta sitten riippui, ohjattiinko lapset Toikkarille (Toimitalo) Pioneereihin vai Talolle (Työväentalo) Nuoriin Kotkiin. Molemmissa opittiin nuorisopoliittisia lauluja, askarreltiin ja tehtiin retkiä. […]