Aamulenkki merilinjalla

Vitsi, et oli upeeta! Oletteko milloinkaan kävelleet pengertietä Tiutiseen? On täällä hienot maisemat – ja ihan kaikkien ulottuvilla kävellen, polkien, tai sitten omalla autolla tai bussilla. Lapsuudessani saaresta  ei niin vain päässytkään pois, paitsi tietenkin veneellä tai tuurimoottorilla sulan veden aikana. Jos jollakulla oli henkilöauto, piti se jättää Hallaan parkkiin.

Saha-alueen läpi ei saanut ajaa ilman erillistä kulkulupaa, joka piti erikseen anoa Hallan palopäälliköltä. Saha-alue oli oikeasti vaarallinen trukkeineen. Mahatrukki oli jännä: sen alta saattoi kävellä tai pyöräillä, jos sillä ei ollut taakkaa siirrettävänä. Sanoimme niitä lukeiksi, kun ajohytti oli korkealla ja taakka mahan alla. Lautatarhan ja tasaamon alueiden läpi kulkeminen Hallan linjuripysäkille (ja iltapäivällä takaisin kotiin) kuului jokapäiväiseen elämään, jos halusi käydä töissä tai koulua. Eikä Hallan läpi kulkeminen varsinaisesti pelottanut: ihmiset osasivat noudattaa pelisääntöjä. 

Saareen saatiin vihdoin tie 70-luvulla. Sitä ennen velloi nykyisen tien paikalla merivesi. Tiesittekö? Puujalansalmesta ajettiin veneillä ja hinaajilla. Tien myötä tuurimoottoriliikenne hiipui, kun Tiutiseen pääsikin linja-autolla. Nykyiseen harvaan linja-autoliikenteeseen olemme saarelaiset puolestamme ihan itse syypäitä, onhan oman auton käyttö niin helppoa ja sujuvaa. Nykyään tiutislaisilla onkin tien ansiosta aivan samat mahdollisuudet kulkea ja harrastaa kuin muillakin kotkalaisilla.

Nyt tuosta tiestä onkin sitten tullut hirveä mörkö, jolla lietsotaan pelkoa. Tiutisen koulu kuuluu kaupungin säästöohjelmaan. Kotoani viiden kilometrin päässä on Hakalan koulu, jonne tiutislaisten lasten on tarkoitus siirtyä syksyllä 2016. Hakalaan pääsee juuri sitä kaunista pengertietä pitkin autolla. Sillä samalla bussilla, jolla minäkin joka arkiaamu matkaan Karhulaan töihin. Tai sitten niillä henkilöautoilla, joilla tiutislaiset vanhemmat itse ajavat töihin.

Mutta ei: nyt ei tietä voikaan käyttää! Merestä tuulen mukana sinkoavat kivet osuvat pikkuihmisten päähän ja liikenne on niin hurjaa, ettei sekaan mahdu. Tällaisen kuvan saa, kun kuuntelee nykytiutislaisten pelonsekaisia kauhukuvia alakoululaisten tulevaisuudesta koulutiellä.

Moinen maalailu on mielestäni asiatonta. Tiutisesta (kuten koko Kotkassa) kuljetetaan jo nyt erityisopetusta saavat lapset koulubussilla kouluihinsa. Kuinka Tiutisen koulun yleisopetuksen oppilaat eivät osaisi istua autossa viittä kilometriä? Ei kenenkään pikkuihmisen ole pakko kävellä tai pyöräillä pengertietä aamuvarhaisella, mutta aika moni siellä kuitenkin uskaltaa liikkua – ainakin nyt koulujen kesäloman aikana. Onneksi. 

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Ajattelin tänään

Pihahommissa

Vitsi, et oli kuuma! Menin pihapuskia karsimaan jo aamuyhdeksän jälkeen, jottei muka tulisi hiki. Mutta aurinko porottaa, eikä pihalle tuule yhtään. Ei siellä voi olla valumatta hikenä ruohon sekaan. Jäipähän puuhastelua vielä seuraaviksikin päiviksi!

Minulla ei ole puutarhaa, vaan piha. Ei tänne Tiutiseen mikään puutarha sovi edes sanana. Ei meillä lapsuudessani ollut olohuonettakaan, vaan kammari. Sanassa on kaksi ämmää – ja nyt on olkkari. Nolotti, kun Kotkansaarella asuvat luokkakaverit tulivat käymään, eikä olohuoneesta ollut tietoakaan, vaikka siinähän se oli keittiön vieressä. Telkkari ja sohva, ihan niinkuin kaupunkilaisillakin! Lisäksi piti koko ajan jännittää, tuleeko jollekulle vessahätä, kun sitten piti neuvoa pihan perällä olevaan hyyskään. Jäätietä tulleille hätä tuli nopeammin kuin sulan veden aikana matkanneille.

Piha ei koskaan ole valmis. Eikä minulla ole mitään suunnitelmaakaan, kunhan olen istuttanut puita ja pensaita sinne tänne ja nyt yritän rajoittaa niiden mahtia, jotteivät vallan koko tonttia valtaa. Jos viikonkin on poissa, saa homman aloittaa ihan alusta. Meidän pihalla tulee vai niin mukava olo, kun näkee kättensä jäljen heti, eikä vasta syksyllä sadon kypsyttyä.

Vuohenputki yrittää kesä kesältä nujertaa minut. Se on yhtä sinnikäs kuin koulukiusaaminen. Jollei sitä koko ajan ole aktiivisesti kitkemässä, se rupeaa rehottamaan ja valtaa koko pihan. Pelkkä tahtominen ja toivominen eivät pidä kurissa kumpaakaan. Mutta taistelu jatkuu!

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään