Tule sisään!

Jokunen vuosi sitten kuuntelin luennolla museologian professorin viisaita sanoja. Hän kehotti liimaamaan kaikkien perintö- (tai muuten merkittävien) huonekalujen pohjaan lapun, jossa kerrottaisiin kyseisen kalusteen historia. Näin jälkipolvien olisi huomattavasti helpompaa pohtia kulloisenkin perintökalleuden kohtaloa, kun tietäisivät, mistä mikäkin kapine on peräisin. Enpä ole tuotakaan kehotusta noudattanut, mutta nyt avaan huonekalujemme tarinoita tähän, jääväthän tiedot siten muistiin myös lapsilleni. Kunhan vain postauksiani lukisivat.

 

Kotonamme on joitakin uutena hankittuja kaappeja, mutta niistä ei saa minkäännäköistä tarinaa vielä vuosikymmeniin. Ajan saatossa alakertaamme kulkeutuneet vanhat kalusteet puolestaan ansaitsevat tulla historiastaan avatuiksi. Kaikki puiset kalusteet olen pudistanut, hionut ja lakannut tai maalannut. Se on mukavaa puuhaa, kunnes tulee viimeistelyn aika: ennen viho viimeistä lakkausta tai maalaustakin pitää aina hioa. Huh!

 

Aikamatka alkakoon:

Eteinen

Tervetuloa kotiini: Heti eteisessä, ulko-oven vieressä silmäsi luultavasti osuvat matalaan lipastoon. Siinä on kolme laatikkoa ja paneelista tehty runko. Äkkiä vilkaisten kapine on ruovia työtä, mutta vaatimattomuudessaan jotenkin hellyyttävä. Jokaisen vetolaatikon pohjassa lukee:

THE BEST SOAP WATSON´S FOR ALL PURPOSES MATCHLESS CLEANSER

Laatikoiden puutavara lienee siis ollut jonkinlaisia saippualaatikoita. Ajatelkaa: Joko appeni tai hänen isoveljensä on nuorena miehenä tehnyt lipaston saippualaatikoista. Jokainen liitos on sormiliitäntä, eivätkä laatikoiden pohjat notku, koska ne ovat kunnon lautaa, eivätkä yhtään anna periksi tavaroiden alla. Mieheni lapsuuskodissa kyseinen lipasto oli isän tupakka- ja dekkarivarasto keittiön nurkassa. Lapsiamme varten ylälaatikossa oli isovanhempien varaamat ”linnunpesän karkit”. Ne olivat tyhjissä pyöränkuminpaikkakoteloissa. Minun mielestäni lipasto on oikeasti hieno!

Harmi, että pikkulipasto on joskus maalattu. Mutta kun köyhälläkin kansalla oli ollut varaa edes jonkinlaatuiseen maaliin, oli lipasto saanut ”ryssänsinisen” maalipinnan, jonka halusin pois. Maali lähtikin pinnasta leikiten, joko pohjamaalin tai saippuasta puuhun imeytyneen öljyn ansiosta. Mutta ihan puupuhtaaksi sitä en ole jaksanut hioa.

 

Kommentit (1)
  1. Ihan tavattoman mielenkiintoisen aikamatkan teidän kodin esineistöön olet aloittanut. Innolla odotan seuraavaa kirjoitustasi. Jokohan etenemme eteisestä sisemmälle taloon?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *