Onko tämä blogipaluu. Ehkä. Yksi asia on varmaa. On ikävä takaisin maailmalle. Jatkuva liikkeellä oleminen sai mielen keveäksi. Suunnittelemattomuus teki kaikesta epävarmaa. Kaikki tuntui olevan mahdollista. Maailmalla ikävöi kotia. Kotona ikävöi maailmalle. Viikonloppuna olin Amsterdamissa, kolmen viikon päästä olen Japanissa. Ehkä maapallon toisella puolella laukkuun pakkautuu kotia varten vähän tasapainoa. // Kuvat ovat matkan varrelta. […]

San Jose – Los Angeles. Pysähdyksiä, koukkauksia, maisemareittejä. 500 mailia kolmen päivän aikana. Suomeksi 804 kilometriä ensimmäisellä kotimatkan osuudella. Lentokentän autovuokraamon pitkästä autorivistä sain itse valita omani. Kyyneleet silmäkulmissa istuin uuden Chevroletin ratin takana, huokaisin, korjasin peilit oikeaan asentoon. Tunti aiemmin sanoin hyvästit ystävälle, ystävän koko perheelle. Sanoin taikasanan vihreä, että 3,5-vuotias päästi minut ulko-ovesta […]

Festivaalionni on parasta kun sen voi jakaa muiden kanssa. Tällä kertaa minun on tehtävä se sanojen avulla. Tämä juttu kuvineen on ilmestynyt aiemmin maaliskuussa TAKUn lehdessä, jonka vuoden jokaisesta numerosta löytyy matkakirje minulta. Lisää tarinoita tulossa syksyllä siis! Ai mikä TAKU? Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU. Kulttuurituottajalle sopivin ammattijärjestö, joten kollegat kukkuu jos ette vielä […]

Nyt mä lennän kotiin. Los Angeles – Oslo – Helsinki. 18 tuntia. Kahdeksan kuukautta. Matka maailman ympäri. Kiina – Thaimaa – Hongkong – Australia – Uusi-Seelanti – Australia – Havaiji – Kalifornia. Ja Helsinki. Maailman ympäri voi matkustaa vain jos palaa lähtöpisteeseen. Minulle lähtöpiste on koti, Helsinki, Suomi. Tämän kaiken voi tiivistää kahteen lauseeseen. 1. […]

Ystävyys kumotaan, jos et kokeile surffaamista. Näin luki parhaan ystäväni kirjoittamassa viestissä huhtikuussa. Seitsemän kuukauden aikana ohitin kymmeniä surffirantoja. Milloin ei ollut sopiva hetki. Toisinaan ei uikkareita mukana. Vatsalihaksiakin olisi pitänyt vielä kehittää paremmiksi. Kaikista eniten puuttui uskallusta. Koska mä en osaa surffata – niin enhän mä voi kokeilla oppiakaan. Viimeisenä päivänä Honolulussa, seisoin Waikikin […]

Sanoin työpaikalla kaksi kesää sitten. Oikeastaan, en edes saanut sanottua sitä ääneen. Kirjoitin paperille. Aanelosen molemman puolen täyteen. Ojensin paperin pöydän toiselle puolelle ja sain sanottua voisitko lukea. Oli kesän alku ja minä olin väsynyt. Paperilla minä pyysin sekä vaadin muutosta. Yhdellä ranskalaisella viivalla luki välivuosi. Nyt takana on lähes kahdeksan kuukautta virkavapaata, että Aloha […]

Vuosia välttelin kahvin juomista. Ajattelin, että kahvi on tapa, jota ilman elämä sujuu mainiosti. Eihän kahvi maistunut edes kovin hyvältä. Kuinka väärässä olinkaan. Italiassa aikoinaan rakastuin cappucinoon. Good Life Coffee opetti minut unohtamaan sokerin kahvista. Johan & Nyströmillä maistoin niin pehmeän makuista cappucinoa että hämmästyneenä join sitä tunnin ulkoterassilla. Ruisrockin toimistolla on kiireisenä päivänä jauhettu […]

Hyvää huomenta kuului keittiöstä. Essu päälle ja lettikampaus hiussuojan alle. Kello oli kahdeksan. Pöydällä oli iso vati. Kymmenen litraa ruisleipätaikinaa. Kaksi muuta vatia täynnä taikinaa olivat vielä alustettavina. Päivän tehtävä oli leipoa ruisleipiä. Tai minun tehtäväni oli olla avuksi missä tahansa. Enhän minä osaa leipoa ruisleipää. Oikeastaan en mitään leipää. Oli siis aika oppia! Hapatus […]

Luonnoksissa odottaa kymmenen eri kirjoitusta. Tarinoita, joita luonnostelen ensin mielessäni kappale kerrallaan. Kirjaan parhaita lauseita puhelimen muistiinpanoihin. Tai raapustan johonkin ja seuraavana päivänä unohdan että mihin. Jokainen tuntuu keskeneräiseltä. Matkaväsymystä, olen ajatellut. Rasitusta aikaeroista. Ärsyyntymistä hostellielämään. Koti-ikävääkin. Sillä aikaa kun tekstit eivät tule valmiiksi, teen muita vähemmän  järkeviä asioita. Kahden viime viikon aikana Australiassa olen […]

Viikko sitten perjantaina Vietin kaksi viikkoa Uudessa-Seelannissa Herekinon paratiissa. Ystäväni vanhempien tilalla matkan onnellisimpia päiviä.   Sitten ystäväni äiti ajoi minut Waitangin museon pihaan. Istuin penkillä rinkka vieressäni. Oli aika lähteä takaisin Aucklandiin. Pala kurkussa oli liian iso. Jokainen ajatus lähdöstä toi kyyneleet silmiin. Repun pohjalta ei löytynyt kuin yksi ruttuinen nenäliina. En halunnut mitään […]