Kuuden tunnin bussimatkalla Dalista pohjoiseen Shangrilahan ehtii kuunnella yli 10 kertaa Scandinavian Music Groupin uuden albumin Baabelin.  Viiden kuuntelun jälkeen olin jo koukussa. Bussin tööttäykset kuuluvat kuulokkeiden läpi kun Kokkosen sisarukset laulavat levyn avauskappaleessa ”Musiikki kovemmalle / pelkään että happi loppuu”. Ja kauniisti laulavatkin jälleen. https://www.youtube.com/embed/p0zILNUuVZMAjamme valtatietä ja vuoret nousevat molemmin puolin tietä. Vierustoverini, kiinalainen […]

Syksy on perinteistä innostuksen aikaa. Vitamiinin yliannostuksillakin uuden innostus alkaa hiljaa laantua marraskuuhun mennessä. Valmistaudutaan pimeään aikaan, rauhoitutaan. Tarkoitan, että aiempina vuosina rytmi kulki niin. Nyt avaan silmäni edelleen joka aamu aurinkoon. Innostus on arkipäiväistynyt Kiinassa kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Koettavaa ja ihmeteltävää on aamiaispöydästä alkaen.  Kalenterikin näyttää erilaiselta kuin aiemmin. Yhden merkinnän […]

Miksi vuoden irtiotto?Miksi vuoden tauko unelmatyöstä?Miksi maailmalle? Ihmiset sanoivat minua rohkeaksi kun lähdin. Minä koin jäämisen uhkarohkeaksi. Että kokeilisi omia rajojaan vielä vuoden ajan ja pelaisi uhkapeliä omalla innostuksellaan. Jääminen pelotti enemmän kuin lähteminen. Älkääkä ajatelko, että päätös olisi ollut helppo. Kaikkea muuta. Jätin vuodeksi Suomeen festivaalitoimistolle tiimin, jonka kanssa olisin voinut tehdä mitä tahansa. […]

Hermoilin viime yönä kehnon netin ja pätkivän vpn-yhteyden kanssa Tampereella tapahtuvaa palkintojen jakoa. Makasin Yangshuossa hostellin sängyssä verhon takana ja sain viestitse raportointia paikan päältä. Tauot tuntuivat pitemmiltä etänä ja Eppu Normaalin keikkaan ei oikein twitteristä käsin voinut osallistua. Sitten vihdoin! Ystäväni lähetti Helsingistä screenshotin voittajasta kun huomasi tiedon nopeammin kuin minä hitaalla verkkoyhteydellä. Ja […]

Kymmenen vuotta olen viettänyt tapahtumien parissa, kesät aina vähintään. Viime ajat olen vuoden jokaisena päivänä ajatellut kolmea aurinkoista päivää Ruissalossa. Käytännössä koko aikuiselämäni on kuulunut tapahtumille. Tapahtumapäivät lähes poikkeuksetta ovat olleet vuoden parhaita päiviä. Yleisönä tai sitten tuotannon puolella. Jokainen tapahtuma on ollut ainutlaatuinen, festivaalivuodet aina toisistaan poikkeavia. Sanomattakin lienee selvää, että olen käyttänyt uskomattoman […]

”Ei oo kuin aikaa, joka parantaaAikaa, joka unohtaaEi oo kuin aikaa, joka pelastaa” Anna Puu – Aikaa Anna Puu on ihana. On ollut aina, toivottavasti olette tienneet tekin sen. Nyt korvissa soi Anna Puun uusi Rakkaudella, Anna Puu -albumi. Jäin heti kiinni Aikaa-kappaleen kertosäkeeseen. Olen havahtunut viime päivinä omaan kasvavaan levottomuuteeni. Olen malttamattomampi. Hetkellisesti aina. […]

Ystäväni Lua kirjoitti minulle Shanghaissa oman sanakirjan. Nyt mukana kulkevat tärkeimmät lauseet. Käytännön vinkki tinkimiseen: älä hymyile! Shanghain kadulla tinkiessä hymy ei auttanut, joten vielä on harjoiteltava tiukempaa ilmettä kaupankäyntiin. Tietenkin kahvi kuuluu tärkeimpiin lauseisiin myös Kiinassa. Kyllä kahvin ystävä toisen tuntee! Vihkossa on vielä tyhjiä sivuja. Ne odottavat uusia ystäviä, jotka voivat kirjoittaa omat […]

Joka puolella loputtomasti vieraita sanoja ja merkkejä. Ihmisiä katsomassa silmiin ja kertomassa tarinoitaan. Kiinaksi. Kunpa voisi ymmärtää. Kunpa voisi tehdä muutakin kuin hymyillä ja nostella olkapäitään ymmärtämättömyyden keskellä. Joka päivä luotan ja seuraan, osoitan ja nyökkään ja pärjäänkin mainiosti. Pohdin, mistä tarinoista jään ulkopuolelle ilman yhteistä kieltä. Mitä minua Shanghain modernin taiteen museossa kuljettanut mies […]

Kiinalaiset ystävät sanovat, että kaikki on isoa Pekingissä. Minä sanoisin, että kaikki on uutta Pekingissä. On paljon liikennettä, joka kuitenkin sujuu kuin pitkään harjoiteltu tanssi. Liikennemerkit, neonkyltit ja ruokalistat täynnä merkkejä, joista toistaiseksi olen oppinut ymmärtämään vain yhden: grillaamisen. Äiti ei siis huolta, että en löytäisi ruokaa, grilliruokaa vähintäänkin! Kaksi päivää Pekingissä takana ja nyt […]

Eilen oli syntymäpäivä Helsingissä. Sanoin viimeiset hyvästit, halasin rakkaimmat ja itkin lähdön kyyneleet. Kuin varkain aurinko nousi ja saavuimme ystäväni kanssa Pekingiin. Aamu-unet vai miksi niitä voisi kutsua, kun aikaero sekoittanut rytmin ja ovikelloa soitti jo mestarihieroja. Jännitys on nyt hierottu selästä pois, vihdoinkin! Nyt istun kiinalaisen ystäväni Luan olohuoneessa, katson The War On Drugsin […]