Tavallisen hyvä arkiviikko – hyvin menee, mutta menköön!

Voi sanoa, että meillä menee nyt juuri monella tapaa hyvin. Olen suurimman osan päivästä tosi tyytyväinen ja silloinkin kun en ole, tiedostan että kannattaisi.

Onnellisuuteni on vahvimmillaan sunnuntai-iltapäivisin niinä viikkoina kun lapset ovat meillä ja takana on jo yksi (yleensä hyvinkin onnistunut) vapaapäivä perheen kanssa. Viikonloput ja arki lasten kanssa on ollut viime aikoina niin toimivaa ja helppoa, että ihan ihmettelen. Meillä on kuitenkin neljä lasta ja olemme jo vähän tottuneet, että aina on jollain joku ”vaihe”. Nyt olemme kuitenkin olleet jo kuukausia vaiheista vapaita ja tuntuu, että lapset ovat tällä hetkellä valmiita ja innokkaita kaikkeen. Viime viikonloppuna ajelimme kolmen nuorimman kanssa Heurekaan ja koko matkan he lukivat yhdessä Koirien Kalevalaa ja höntsäsivät sitä niin kovasti, sopuisasti ja innokkaasti, että mietin onko tämä edes normaalia enää. Olla näin mukavaa, näin iloisia ja ihania lapsia.

Toinen onnellisuushuippu on perjantai-iltaisin yhdeksältä niinä viikonloppuina kun lapset ovat poissa. Takana on työviikko ja perjantaisin olemme ottaneet tavaksi mennä afterworkille suoraan töistä silloin kun meillä ei ole lapsia. Siinä on samaan aikaan kaikkensa antanut olo, mutta toisaalta iloinen alkavasta viikonlopusta. Sen jälkeen käymme joskus syömässä ulkona ja joskus tulemme suoraan kotiin ja teemme itse jotain ruokaa. Kummassakin tapauksessa olemme yleensä yhdeksään mennessä jo kotisohvalla ihailemassa siistiä, tunnelmallista ja kaunista kotiamme. Siivoojan käynti on ”sattumalta” optimoitu lapsettomille perjantaille. Täydellinen vastakohta lapsiviikonlopuille, jolloin kaikki on huiskin haiskin ja ilmapiiri on toiselta planeetalta.

Näissä kahdessa kuvauksessa tiivistyy uusperheen ja yhteishuoltajuuksien hyvät puolet. Perhe-elämää eletään aivan sata lasissa silloin kun sitä on. Kohtahan se taas menetetään, joten miksi ei eläisi kuin viimeistä päivää. Ja toisaalta parisuhde-aikuisaika tuntuu juhlallisen mahtavalta silloin, kun ei tarvitsekaan hoitaa kaikkea neljän lapsen säpinää sen ohella. Mieheni varsinkin muuttuu ihan eri tyypiksi silloin, kun lapset ovat poissa. Sekä aika lasten kanssa että ilman tuntuu ajoittain niin hyvältä, että päässä humisee ja vatsanpohjasta kourii.

Olo on vähän samanlainen kuin jos rakastuisi toistuvasti (silloin kun lapset  palaavat kotiin ja ovat ihan huippuja) tai lentokone olisi juuri noussut ilmaan ja edessä häämöttäisi joku ihana loma (perjantaisin kun lapset ovat lähteneet ja viikonloppu kaksistaan alkaa kihahtaa päähän). Värit ovat meillä jotenkin tosi kirkkaita ja korostuneita näissä perhe- ja parisuhdeasioissa. Tosin silloin kun uusperhetouhu pännii, on mustakin hyvin mustaa. Mustuudessa sitten kieritäänkin ihan huolella myös silloin kuin sellainen päivä kohdalle osuu.

 

Tästä kouhotuksesta ja vouhotuksesta voi varmaan helposti ajatella, että kylläpä sitä nyt kehuskellaan, mutta huoli pois! Olemme saaneet molemmat omat osamme ihan uskomatonta skeidaa ja varmasti näin tapahtuu myös jatkossa!  Kukapa ei olisi. Nyt meillä on vaan kaiken arjen rankkuuden keskellä onnistuttu pitämään hyvä hallinnan tunne ja tuuri on ollut myötä.

Kirkkaita värejä ja vahvoja tunteita tähän viikonloppuun!

Lisää uusperhejuttuja:

Uusperheen parisuhteesta:

https://www.lily.fi/blogit/up-to-date/parisuhde-uusperheessa-toivottavasti-annamme-taman-mallin-eteenpain-lapsille/

Uusperheen syklistä:

https://www.lily.fi/blogit/up-to-date/uusperheen-sykli-nelja-erilaista-elamaa-samassa-kodissa/

Uusperheen outouksista:

https://www.lily.fi/blogit/up-to-date/lasteni-minulta-salattu-elama/

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *