väärä suunta?
Olen jo pitkään miettinyt, että voisiko kognitiivisen mallin mukainen kehäpäätelmä olla osittain virheellinen?
Minusta nuolet menevät väärään suuntaan. Toki voin vain puhua omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani.
Oma OCD-oireiluni selittyy suurimmaksi osaksi tunteilla, jotka ovat ehkä enemmänkin kehollisia tuntemuksia. Noin 90% OCD-oireideni alkuperästä on somaattisia ja ne liittyvät suolistoon. Minulla on kaksi pääsyytä, jotka ovat pakko-oireiluni takana: ummetus ja siitä seuraava nälkä ilman ruokahalua. Kumpikin näistä tekijöistä aiheuttaa ärtymystä ja vihaisena olen vääränlainen, koska silloin en pysty toteuttamaan elämäntehtävääni – olla hyvien fiilisten tuoja ja tsemppari, epävakaan ihmisen tukipilari.
Itselläni ensin tulee tunne taikka tuntemus, josta sitten muodostuu ajatuksia, joidenka pohjalta toimin.
- tunne: ärtymys ja ahdistus (joka on nälkäkiukkua ilman mielihalua syödä), tästä seuraa
- ajatus: olen vaarallisella tavalla vääränlainen = olen vihainen ilman pätevää syytä, koska en tunnista olevani nälkäkiukkunen, joten seuraus on
- käytöksen muutos: alan toistelemaan jotain OCD-rituaalia, jolla voisin tehdä itsestäni vähemmän kelvotonta ja lisätä siten turvan kokemusta, mutta
rituaaleista seuraakin - tunne: olen outo ja viallinen, koska toimin näin järjettömällä tavalla, tästä syntyy taas
- ajatus: mitä työkaverinikin ajattelisivat, jos näkisivät minut nyt kun ritualisoin. Tämä ajatus vaikuttaa
- käytökseeni: lopetan OCD-toiminnot ja ohjaan itseni tekemään työtehtäviä
Kommentit (1)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
Malli on aina jonkinlainen yksinkertaisuus, joka ei edes selitä mitään, kuvaa vain pelkistetysti jotain. OCD:n lisäksi tällä mallilla voisi selittää yhtä hyvin mitä tahansa ihmisen toimintaa. Ero teoriaan on siksi merkittävä, kun ei ole käsitteitä määriteltävä, eikä selitettävä ja ennustettava.
Minä olen samaa mieltä siitä, että nuolten pitäisi mennä eri suuntiin tai sitten niiden pitäisi olla molemmin suuntaisia ja edelleen yhdistää kaikki.
Pakkoneuroosissa tunne johtaa ajatuksiin ja käytökseen. Mutta tunnetta edeltää mielikuva tai konkreettinen tilanne tai muu triggeri, joka laukaisee epämiellyttävän tunteen tai olon, johon liittyy ajatuksia ja toimintoja.
Kiertävä nuolimalli ei sovellu OCD:n kuvaamiseen, eikä juuri minkään muunkaan, jossa asiat ovat enemmän yhtä aikaisia.
Mallista puuttuvat mielikuvat ja assosiaatiot,triggeri ja muistot edellisistä OCD:n laukaisijoista. Ympäristöäkään ei ole.Estävät ja hillitsevät tekijät puuttuvat myös.
On myös eroa sillä, tekeekö pakkotoimintoja rituaalinomaisesti jossakin tietyssä tilanteessa vai laukaiseeko jokin ulkoinen triggeri tai pelkkä tunne tai ajatus tai jokin vahinko, esimerkiksi kosketus OCD:n.