itsensä johtaminen
Jaan täällä taas yhden koulutehtävän. Tällä kertaa piti kirjoittaa oman elämänsä toimitusjohtajana olemisesta.
Oman elämäni johtaminen on ollut haasteellista tarkkaavuus- ja traumataustan takia. Olen enemmänkin ajelehtinut paikasta toiseen, kuin tehnyt suunnitelmallisia siirtoja. Ei minulla ole edelleenkään selkeää visiota siitä, mitä tulevaisuudelta haluan. Suuntaudun opinnoissa mielenterveyspuolelle, koska koen että siellä minulla on eniten annettavaa.
Viihdyn hyvin myös nykyisessä työpaikassani, joten on mahdollista että jään sinne. En ole ollut ikinä niin suosittu kuin töissä olen. Tai olin. ”Kansansuosioni” romahti kun aloitin sairaanhoitajaopinnot. Lähihoitajat pitävät siitä että kaikki ovat tasa-arvoisia. Itsellekin se on tärkeää. Opinnot nostivat minut jalustalle, eikä tämä ollut kaikkien mieleen.
Ennen opintojani sain valtavasti tukea ja myös ihailua työyhteisössäni. En ole ikinä voinut niin hyvin kuin ollessani iloinen alisuoriutuja. Omalle hyvinvoinnille näyttäisi olevan tärkeintä läheisiltä ihmisiltä saama palaute. Hyväksyvä katse on minulle se tärkein palkinto. Se ajaa kaiken muun ohitse. Tämä lienee liittyy hylkäämiskokemuksiini lapsuudessa. Minussa on taipumusta läheisriippuvuuteen. Se on urakehityksen jarru, ja olen aktiivisesti nyt pyrkinyt siitä eroon.
Sairaanhoitajan opinnoissa ADD on korostunut aikatauluttamisen vaikeutena, myös kurssit menevät minulta helposti sekaisin. Opintojen itsenäinen järjestely on minulle todella kuormittavaa ja aiheuttaa paljon turvattomuuden tunteita. Oma saamattomuus myös hävettää.
o x o x o x o
Pentti Sydänmaanlakka (2016) kirjoittaa Telma-lehdessä itsensä johtamisesta:
”Meistä jokainen on oman ”yrityksensä”, Oy Minä Ab:n, toimitusjohtaja. Tätä kokonaisuutta meidän on syytä osata johtaa hyvin. Toimitusjohtajana toimii tietoisuus, joka johtaa eri osastoja. Tietoisuus on sisäinen tarkkailija, joka ohjaa kokonaisuutta.”
”Omat tavoitteet, visiot ja unelmat muodostavat itsensä johtamisen lähtökohdan. Johtaminen lähtee aina liikkeelle tavoitteista, jotka pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvin. Itsensä johtamisessa oman toiminta-ajatuksen ja elämän vision kirkastaminen on tärkeää. Kun suunta on selvillä, on helpompi päästä perille.”
Minulta puuttuu visiot, enkä ole varma suunnastakaan. Enkä tiedä, onko sillä edes mitään väliä loppupeleissä. Pyrin tekemään asioita, joista joku hyötyy. Joko minä tai joku muu. Haluan olla hyödyllinen, haluan että elämälläni on jokin merkitys; että en ole syntynyt turhaan. Tavoitteiden puuttuminen aiheuttaa irrallisuuden tunnetta toisinaan. Muuten en ole vakuuttunut, että elämällä pitäisi aina olla jokin selkeä suunta. Eikö sitä voi ajelehtia? Minulla ei ole lapsia, joten ketä se haittaa jos vaan haahuilen tällä telluksella?
”Tunneosastolla hoidamme emotionaalisia ja sosiaalisia toimintoja. Tämän osaston tulisi varmistaa, että olemme tietoisia omista tunteistamme ja ymmärrämme myös naapurin tunteita sekä pystymme näin rakentamaan hyviä vuorovaikutussuhteita. Tunneosastolla näyttää olevan huomattavasti merkittävämpi rooli kuin aina tiedostammekaan. Tunteet ovat elämän energiaa: ne saavat meidät liikkeelle. Tunneälykkyyden hallinta on tärkeää itsensä johtamisessa.”
Oma nokkeluuteni keskittyy intrapsyykkiseen älykkyyteen – ymmärrän itseäni syvällisesti, pystyn käsittelemään omia heikkouksiani ja vahvuuksiani realistisesti. Osaan analysoida myös motiivejani ja näen paljon vaivaa itsetuntemukseni kehittämiseksi. Pystyn pohtimaan omia tunteitani ja sisäisiä ristiriitoja ilman mitään filttereitä. Wikipediassa lukee: ”Intrapsyykkisesti älykäs henkilö on pohtija, jolle totuus on mukavuutta tärkeämpää.” Se on totta – välillä on hyvinkin epämukavaa nähdä itsessä piirteitä, jotka ovat vastenmielisiä.
Ymmärrän myös toisia ihmisiä turhankin hyvin, ja siksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua. Aistin jännittyneisyyden helposti – minut on tavallaan viritetty sille taajuudelle jo syntymästäni alkaen. Taidosta on ollut minulle hyötyä, mutta en enää haluaisi muiden tunteita omaksi riesakseni.
Opettelen piirtämään itselleni selkeämmät ääriviivat, olen ollut liian rajaton.
”Arvojen osastolla hoidetaan henkisiä toimintoja, jotka liittyvät yksilön kokemaan merkitykseen ja tarkoitukseen. Henkisyys nähdään tässä mallissa hyvin konkreettisena yksilön tarpeena kokea eheyttä ja yhteyttä. Meillä on oltava tietyt arvot ja periaatteet, jotka ohjaavat elämäämme. Ne helpottavat elämistä, sillä ihmiselle on tärkeää kokea elämä merkitykselliseksi.”
”Itsensä johtaminen on siis itseensä kohdistuva vaikuttamis- ja oppimisprosessi, jolla kehoa, mieltä, tunteita ja arvoja ohjataan itsereflektoinnin avulla. Jotta voisi johtaa itseään hyvin, täytyy oppia ottamaan etäisyyttä, katsomaan itseään helikopteriperspektiivistä. Silloin näkee myös sen, että emme toimi yksin, vaan olemme aina osa jotain yhteisöä.”
Emme toimi yksin, vaan olemme aina osa jotain yhteisöä.
Nerokkaasti Sydänmaanlakka kiteyttää asian, joka on vasta minulle avautumassa!
”Itsensä johtaminen ei ole narsistista oman egon rakentamista vaan syvällistä itseensä tutustumista. Meidän on löydettävä itsemme, jotta osaamme kohdata toisen. Meidän on osattava pitää hyvää huolta itsestämme, että pystymme pitämään huolta muista. Myös tässä mielessä itsensä johtaminen on kaiken perusta. Sen takia johtamisen opettelu kannattaa aloittaa itsensä johtamisesta. Se muodostaa perustan kaikelle johtamiselle.”
Tämäkin kappale on täyttä dynamiittia! En voisi olla enempää samaa mieltä artikkelin kirjoittajan kanssa – kaikki lähtee itsestään huolehtimisesta!
Lähde: https://telma-lehti.fi/oman-elamasi-toimitusjohtaja
.