Mieleni on rikottu

Luin artikkelin dissosiaatiohäiriöstä Mielenterveyden keskusliiton sivuilta. Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia.

Mielen jakautumisesta eli dissosiaatiosta puhutaan silloin, kun mieli ikään kuin jakautuu kahtia. Toinen puoli kantaa tunnepuolella traumamuistoa, toinen puoli taas pyrkii elämään normaalia perusarkea, pitämään muistot poissa ja hautaamaan trauman olemattomiin. Näin dissosiaatio mahdollistaa, että elämä jatkuu kohtuuttoman raskaista kokemuksista huolimatta. Dissosiaatiohäiriö saattaa olla jopa yhtä yleinen kuin masennus.

Trauma on emotionaalinen eli tunneperäinen vaurio, mielen rikkoutuminen. Se syntyy kun ihminen kokee ylitsepääsemättömän tapahtuman tai elää tilanteessa, joka ylittää oman kestokyvyn. Oletko kokenut lapsena kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä tai mitätöintiä? Ehkä perheessäsi elettiin alkoholismin varjossa tai kasvoit jatkuvassa turvattomuuden ja pelon ilmapiirissä, etkä saanut riittävää turvaa. Oletko kokenut fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai sen uhkaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä?

Oma vastaukseni on valitettavasti kyllä jokaiseen kysymykseen. Dissoilun avulla olen kuitenkin kammennut itseni tähän pisteeseen. Ainoastaan iltapäivällä tipahdan armotta tunnepuolen traumamuistoihin. Silloin olen vaarallisella tavalla vääränlainen ja vastenmielinen, enkä saa mistään apua, enkä tukea. Myös kaikki mitä yritän tehdä oloni parantamiseksi on väärin, en voi siis valita oikein, en voi onnistua. Olen täysin kelvoton ja neuvoton pieni pelkäävä tyttö.

o  o  o  o  o

Traumalla on piiloutuva luonne. Arjen sujumisesta huolimatta koet ehkä kaaosta mielessäsi ja ulkopuolisuuden tunnetta. Sinulla on vaikeuksia yhdistää ajatuksiasi, tunteitasi, havaintojasi ja muistojasi. Toisinaan trauma saattaa nousta esille vasta aikuisiällä. 

Kaukainen muisto ja trauma voivat palautua äkisti mieleen jossain tietyssä tilanteessa. Puhutaan triggereistä eli traumalaukaisijoista ja taukaumista. Tunnet eläväsi traumaattisen tilanteen tai tapahtuman uudelleen.

Tätähän se iltapäivän kaaoksen sekainen pelkotilani juuri on, tapahtumien uudelleen elämistä. Siihen ei auta mitkään joogailut tai hengitysharjoitukset. En saa hermostoani rauhoitettua kuin lääkkeillä.

Olen iloinen, että oma mieleni on rakkain harrastukseni. On helpompaa elää oman pääni kanssa, kun ymmärrän miksi reagoin tietyllä tavalla. Olen vuosia syyttänyt itseäni pakko-oireista, koska en ymmärtänyt että yritän päästä niiden avulla turvaan. En yhtään tajunnut, mitä yritän tavoittaa älyttömiltä tuntuvilta pikkutarkkoja sääntöjä sisältävillä massiivisilla rituaaleillani. Vihasin ja häpesin niitä, ja soimasin itseäni koska en saanut niitä loppumaan.

Iltapäivän ahdistuksestakin olen syyttänyt itseäni, milloin olen syönyt väärin, nukkunut liian vähän, suoli ei ole toiminut kunnolla, en ole liikkunut riittävästi jne. Loputon itsesyytöksien suo.

Mieleni on mennyt rikki iltapäivisin, enkä yhtään enää ihmettele miksi.

Lähde: https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/yleisia-mielenterveyden-hairioita/dissosiaatiohairio/