Onko OCD disso-oire?

Luin Mai Peltoniemen artikkelin ”persoonan rakenteellisesta dissosiaatiosta” Disso ry:n sivuilta. Olla olevat kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia.

”Varhainen, toistuva ja pitkäkestoinen traumatisoituminen johtaa persoonan rakenteelliseen dissosiaatioon, joka vaikeuttaa yhtenäisen minäkokemuksen muodostamista. Persoona jakautuu osiin, joista toiset pyrkivät välttämään traumamuistoja (ANP) ja toiset kantavat traumamuistoja mukanaan (EP).  Muistoja kantavien puolten traumatunteet tunkeutuvat traumatisoituneen henkilön todellisuuteen erilaisina dissosiaatio-oireina.”

”Mitä vakavampaa ja pitkäkestoisempaa traumatisoituminen on, sitä useampia ja itsenäisempiä persoonallisuuden osat tyypillisesti ovat. Rakenteellinen dissosiaatio on luova mielen mekanismi, joka pitää yllä traumatisoituneen henkilön toimintakykyä kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä huolimatta.”

”Emotionaaliset persoonanosat voivat ulkoisen ärsykkeen tai muun syyn vuoksi tunkeutua ANP:n todellisuuteen erilaisina dissosiaatio-oireina, kuten aistimuksina, aistipuutoksina, kipuina, liikkeinä, tunteina ja yli- tai alivireytenä. Tällöin puhutaan ”trauman uudelleenkokemisesta” tai ”läpitunkeutuvista traumatunteista”, mutta myös paljon vaikeammin havaittavissa tai nimettävissä olevat oireet voivat olla seurausta rakenteellisesta dissosiaatiosta.”

”Traumatisoitunut henkilö voi olla toiminnassaan irrationaalinen, joustamaton ja jäykkärajainen, koska persoonan yhtenäisyys on vaillinaista.”

Mutta hetkinen – tämähän kuulostaa tutulta! OCD-rituaalini ovat irrationaalisia eli täysin järjenvastaisia, ehdottoman joustamattomia ja äärimmäisen jäykkärajaisia.

”Rakenteellisen dissosiaation ansiosta henkilö voi kuitenkin yhtä hyvin olla myös erinomainen työntekijä, auttavainen ystävä, intohimoinen tutkija, luova taiteilija ja aikaansaava ihminen! Rakenteellisesta dissosiaatiosta saattaa tällöin kertoa elämän eri osa-alueiden vastakohtaisuus – menestyminen toisaalla ja vaikeudet toisaalla. Rakenteellinen dissosiaatio ja sen pohjalta rakentunut persoonan toimintajärjestelmä nimenomaan mahdollistaa sen, että dissosiaatiohäiriöistä kärsivä voi pääasiassa olla tavallinen toimintakykyinen ihminen.”

Juuri tämän takia, omasta mielestäni pakko-oireet ovat hyödyllisiä – niiden avulla olen pitänyt itseni toimintakuntoisena.

”ANP:n toimintastrategiaan kuuluu aina traumaattisen muiston ja siitä muistuttavien asioiden tiedostamaton vältteleminen. Tämä niin kutsuttu välttämiskäyttäytyminen voi kapeuttaa sosiaalista elämää ja aiheuttaa hankaluuksia elämän kokonaisuuden hallinnassa. Välttämiskäyttäytyminen ei useinkaan onnistu täydellisesti pitämään poissa EP-osien traumatunteita, joiden seurauksena henkilö kärsii moninaisista traumaoireista.”

Vaikka kaikki OCD-rituaalini onnistuisivatkin sääntöjeni mukaisesti, siltikin oloni on välillä epätoivoinen. Läpitunkeutuvat kauhunsekaiset traumatunteeni johtuvat myös osittain siitä, että OCD-puuhastelustani on kadonnut paljon maagista taikavoimaa, koska ymmärrän nyt paremmin miksi ja milloin minulla on pakko-oireilua. En myöskään anna pakko-oireille erityistä painoarvoa, niiden määrä tai laatu, esiintyvyys tms ei määrittele minua ihmisenä. En siis yritä hallita rituaalieni määrää, enkä ehdottomasti rankaise itseäni niiden esiintymisestä. Silloin kun niitä on paljon, minulla on joko jokin somaattinen syy niihin (väsymys, nälkä, vatsakipu, aivokemia ei ole balanssissa, olen juonut liikaa kahvia yms) tai psykologinen syy, miksi koen oloni uhatuksi (seminaari, kehityskeskustelu, riita avopuolisoni kanssa, työpaikalla joku kyttää, aloitan uuden työharjoittelun tms)

”Myös päihderiippuvuuden taustalla voi vaikuttaa emotionaalinen traumatisoituminen: päihteidenkäyttö voi palvella välttämiskäyttäytymistä ja itselääkintää pitäen traumatunteet poissa tietoisuudesta.”

Itse käytän zopinoxin murusia juuri tähän tarkoitukseen, koska en halua, enkä jaksa jatkuvasti romahdella. Niillä saan kammettua itseni normaaliksi toimivaksi ihmiseksi, ja voin jatkaa tavallista arkeani.

”Keskusteluapu ja turvallisuuden palauttaminen traumaattisen tapahtuman jälkeen auttaa käsittelemään ja integroimaan tapahtuman ja ehkäisee persoonan rakenteen dissosioitumista. Lapsen integraatiokyky on vasta kehittymässä, ja lapsuudenperheessä saatu sosiaalinen tuki on voinut olla liian vähäistä. Mitä varhaisempi trauma on, sitä vakavammat seuraukset sillä on ihmisen elämään ja valintoihin. Traumaattisessa tapahtumassa persoonan emotionaalinen osa EP eriytyy ANP:stä epäonnistuneen integraation seurauksena. EP ottaa kantaakseen yli integraatiokyvyn menevän kokemuksen, jolloin se tyypillisesti jää kantamaan traumamuistona ”kauhukokemusta”.”

Pidän mahdollisena että oma OCD on syntynyt lapsuuteni kaoottisuudesta, väkivallan uhasta, laiminlyönneistä, sekä keskusteluavun  puuttumisesta. Voisiko OCD:n juurisyy olla turvattomassa ja myötätunnottomassa ympäristössä kasvaminen?

”Emotionaalisesti traumatisoituneiden henkilöiden oireet voivat täyttää lähes minkä tahansa psykiatrisen sairauden kriteerit. Annetut diagnoosit vaihtelevat skitsofreniasta ja persoonallisuushäiriöistä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöihin. Myös kroonisen kivun tai väsymysoireyhtymän taustalla ovat usein traumaan liittyvät pois suljetut vaikeat kokemukset, traumatunteet, joita EP-osat kantavat.”

Ehkä myös OCD:n taustalla on mielestä pois suljetut vaikeat kokemukset ja tunteet?

Lähde: https://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/traumatisoituminen/persoonan-rakenteellisesta-dissosiaatiosta/