Kiintymyssuhteet ja OCD

Amsterdamin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan turvattoman kiintymyssuhteen ja OCD:n välillä on tosiaan yhteys, ihan niin kuin olen uumoillutkin. Meta-analyysi ehdottaa, että

”pakko-oireisen häiriön kognitiivispohjaiseen käyttäytymismalliin perustuvaa tulkintaa laajennettaisiin kiintymysteorialla valottamaan sairauden taustalla olevia mieliala- ja kehitystekijöitä.”

”Kognitiiviseen käyttäytymismalliin perustuvan teorian mukaan potilaat saavat OCD-oireita, koska he tekevät katastrofaalisia johtopäätöksiä mieleen tunkeutuvista ajatuksista. Näiden kognitiivisten harhojen uskotaan johtuvan mm toimimattomista uskomuksista, kuten perfektionismista ja uhan yliarvioinnista. Riskejä välttävä pakko-oireinen käyttäytyminen jättää nämä väärintulkinnat kyseenalaisiksi, mikä lisää entisestään pakko-oireista kiertokulkua. Tämän mallin kritiikki on, että näiden kognitiivisten selviytymismekanismien taustalla oleviin kiintymysmalleihin ja muihin kehitykseen vaikuttaviin tekijöihin kiinnitetään aivan liian vähän huomiota.”

”Kiintymysteorian mukaan ihmisillä on perustarve saada läheisiltä lohtua sekä tukea stressatessaan ja loukkaantumisen aikana. Varhaislapsuudessa vuorovaikutus ensisijaisten huoltajien kanssa ja erityisesti se, missä määrin vanhemmat osaavat vastata johdonmukaisesti lapsen tunnetarpeisiin, sisäistyvät lapsen itseään ja muita koskeviksi skeemoiksi. Näillä skeemoilla on myöhemmin vaikutusta ihmissuhteisiin, itsetuntoon, tunteiden säätelyyn ja mielenterveyteen läpi elämän.”

”Näiden sisäistettyjen vuorovaikutusten laatu määrittää aikuisenakin kiintymystyylin, jota voidaan mitata kahden ulottuvuuden eli kiintymykseen liittyvän ahdistuksen ja kiintymykseen liittyvän välttelyn mukaan. Korkeat pisteet ahdistuneesta tai välttelevästä kiintymyksestä (tai molemmista) merkitsevät epävarmaa eli turvatonta kiintymistyyliä. Kiintymysahdistukselle on tyypillistä krooninen huoli siitä, että tärkeimmät henkilöt eivät ole saatavilla, sekä voimakas hylkäämisen pelko. Stressitilanteet saavat turvattomalla kiintymysjärjestelmän yliaktivoitumaan, mikä lisää valppautta potentilaalisten uhkien varalta sekä liiallista varmuuden etsimistä.”

”Kiintymyssuhteiden välttelylle on puolestaan ominaista voimakas läheisyyden pelko, ylipäätään intiimiyden sietämisen vaikeus, pitkälti koska halutaan pitää kiinni omasta itsemääräämisoikeudesta (autonomiasta) ja kontrollista. Välttelevässä tyylissä stressitilanteet aikaansaavat kiintymysjärjestelmän deaktivoitumista, mikä johtaa negatiivisten tunteiden liialliseen säätelyyn (suppressioon) ja sosiaaliseen vetäytymiseen. Pelokkaan välttelyn, johon kuuluu voimakasta ahdistuneisuutta ja välttämiskäyttäytymistä, uskotaan kehittyvän traumaattisista kiintymyskokemuksista, kuten menetyksistä tai pahoinpitelyistä.”

”Henkilöiden, joilla on alhainen arvosana molemmilla kiintymysulottuvuuksilla, katsotaan olevan turvallisesti kiintyneitä; he pystyvät luottamaan muihin säilyttäen itsenäisyytensä sekä säätelemään tunteitaan riittävästi.”

”Kiintymisen epävarmuus, ahdistuneisuus ja välttely on yhdistetty myös OCD:hen liittyviin uskomuksiin. Esimerkiksi kiintymysahdistus liittyy liioiteltuihin arviointeihin uhasta, sopeutumattomaan perfektionismiin ja vaikeuksiin tukahduttaa ei-toivottuja ajatuksia. Kiintymyssuhteiden välttämiseen liittyy myös se, että pakko-oireinen henkilö asettaa itselleen todella korkeita, epärealistisia ja tiukkoja standardeja oman itsensä suhteen (hänen pitäisi olla moniulotteisesti hyvin erityinen kelvatakseen). Kiintymysahdistukseen liittyy myös taipumus perustaa oma maailmankatsomuksensa tulkintaan, jossa omille ajatuksille annetaan liiallinen tärkeys ja sen takia niitä pitää jatkuvasti hallita.”

”Epävarma kiintymystyyli lisää siis haavoittuvuutta OCD:lle. Tutkimuksen mukaan sekä kiintymysahdistus että välttäminen liittyvät samoihin häiriöllisiin kognitiivisiin prosesseihin, jotka muodostavat nykyisetkin OCD:n kognitiiviset mallit.”

”Lisäksi on löydetty yhtäläisyyksiä dysfunktionaalisten uskomusten, kuten ylisuuren vastuun ja psykodynaamisten puolustusmekanismien, ja OCD:n välillä. Vaikuttaa siltä, että epävarmasti kiintyneiden yksilöiden tunteita säätelevät strategiat eivät pysty sääntelemään tunkeilevien ajatusten katastrofaalisia tulkintoja. Kaikki nämä tekijät lisäävät haavoittuvuutta pakkomielteisten huolien ja invalidisoivien pakkokäyttäytymisien kehittymiselle. Lisäksi riittämätön sosiaalisen tuen etsiminen, joka liittyy kiintymyssuhteissa koettuun epävarmuuteen, voi ilmetä OCD:lle tyypillisenä pakko-oireisena käyttäytymisenä, jonka funktio on itsensä rauhoittaminen.” 

”Kiinnostava huomio tutkimuksessa oli myös se, että OCD-oireiden uskotaan noudattavan pikemminkin ulottuvuutta kuin kategorista jakaumaa”

Lähde:

Attachment in OCD: A meta-analysis
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0887618520300013