Helmi

OCD = ahdistavien ajatusten vankila

Helmi oli 17-vuotias, kun hänen mielensä valtasivat ahdistavat seksuaaliset ajatukset. Silloin hän pelkäsi olevansa häiriintynyt.

Ajatukset palasivat yhä uudelleen, eivätkä enää rajoittuneet vain seksuaalisuuteen. Hän koki myös hylätyksi tulemisen ja menettämisen pelkoa. Helmi tiesi, etteivät ajatukset olleet totta. Silti hän pelkäsi, että ihmiset huomaisivat hänen olevan yhtä häiriintynyt kuin päänsä sisäisissä kauhukuvissa. Helmi oli sairastunut OCD:hen.

”Keskityin siisteyteen ja likaantumisen välttelyyn, jotta saisin kontrolloitua ahdistavaa oloani. Aloin vältellä esineitä, joihin muut ihmiset olivat koskeneet. En voinut koskea ovenkahvoihin tai bussin stop-nappiin.”

Pakkoajatuksista kärsivä yrittää päästä niistä eroon erilaisilla rituaaleilla eli pakko-oireilla. Rituaaleja voivat olla esimerkiksi käsien peseminen, siivoaminen, rukoilu, valojen sytyttely ja sammuttelu, tai lukkojen, hellan tai kahvinkeittimin tarkastaminen. On tavallista, että pakko-oireista häiriötä sairastava peittelee oireitaan mahdollisimman pitkään. Siksi läheisten voi olla vaikea erottaa sairauden oireet tavallisista arjen käyttäytymistavoista. Monet rituaalit myös tapahtuvat täysin mielen sisällä, jolloin muiden on mahdotonta huomata niitä.

Myös Helmi pyrki peittelemään pakko-oireitaan ja siksi hän joutui välillä suunnittelemaan arkeaan tarkasti. – Saatoin pestä käteni kymmeniä kertoja putkeen. Koulussa mietin mitä teen, jos opettaja antaa minulle kynän, koska silloin käteni likaantuisivat.

Oireet aiheuttivat läheisissäni hämmennystä ja ärtyneisyyttä, mikä tuntui ristiriitaiselta, koska niillä yritin kontrolloida yksinjäämisen pelkoa ja hallita ahdistusta.

Korona-aikana uudeksi pakkoajatukseksi nousi viruksen tartuttaminen muihin. Helmin mukaan pakko-oireiselle häiriölle on tyypillistä, että se ”tarraa kiinni” johonkin ajankohtaiseen tai itselle tärkeään aiheeseen. – Ravasin testeissä saman flunssan takia. Kuvittelin, että jonain aamuna lehden otsikossa lukee: Helmi tartutti kaikille koronan ja nyt kaikki kuolee.

Kun Helmi hakeutui hoitoon, ei hän aluksi saanut apua, koska pelkkiä pakkoajatuksia ei osattu yhdistää pakko-oireiseen häiriöön. Vasta kun pakko-oireet, kuten toistuva käsien peseminen, alkoivat häiritä arkea, sai hän OCD-diagnoosin. Hoidon avulla ahdistavat ajatukset hyväksyy osaksi elämää

Pakko-oireista häiriötä hoidetaan altistus- ja rituaalinestoterapialla. Siellä pakkoajatuksia ja -oireita hoidetaan muun muassa harjoituksilla, joissa kohdataan ahdistusta aiheuttava ajatus ilman, että siitä yritetään päästä eroon pakko-oireen avulla. Esimerkiksi saastumisen pelkoinen laitetaan koskemaan oven kahvaa julkisella paikalla ilman, että hän tekee pakkotoimintoa, kuten käsien pesua, sen jälkeen. Sairautta hoidetaan myös masennuksen hoitoon käytettävillä SSRI-lääkkeillä, jotka vaikuttavat aivojen serotoniinitasoon. Lisäksi vertaistuki on sairastuneelle tärkeää.

Nyt Helmi on sairaanhoitajaopiskelija ja haaveilee töistä psykiatrian puolella. Pakko-oireinen häiriö ei ole poissa hänen elämästään, mutta lääkkeiden, terapian ja vertaistuen avulla hän pärjää sen kanssa hyvin. On hyvin todennäköistä, että pakkoajatukset tulevat olemaan osa hänen arkeaan aina.

Lähde:
https://yle.fi/aihe/a/20-10002281