Oh, My GAD! -bloggaajan neuvoista parhaat, OSA 1
Tässä vielä Oh, my GAD -blogista poimittuja neuvoja Oireita & ensiapua -sivulta. Itsestä on jotenkin vaikeaa ymmärtää, että bloggaaja on vasta 21-vuotias! Itse en sen ikäisenä olisi mitenkään kyennyt samankaltaiseen itsereflektioon, mihin hän pystyy.
https://ahdistusblogi.wordpress.com/oireita-ensiapua/
1. Pitkittyneet stressitilat, joiden hallinta on vaikeaa.
Mikä avuksi: Tunnista tunne stressiksi ja tiedosta, että se värittää kokemuksiasi maailmasta. Älä työnnä tunnetta väkisin pois. Koeta jatkaa normaalia arkielämää niin hyvin, kuin pystyt. Aseta itsellesi pieniä tavoitteita ja palkitse itseäsi aina, kun olet voinut tehdä jotain stressistä huolimatta.
Ole ennen kaikkea itsellesi kiltti: hemmottele itseäsi tavallista enemmän jollain mukavalla ja turvallisella tekemisellä, josta nautit. Ansaitset sen sittenkin, vaikka jäisit kotiin joka päivä. Tiedosta, että sinun ei tarvitse juuri nyt pystyä tai pyrkiä samaan, kuin esimerkiksi terveiden opiskelu- tai työtovereittesi. Onnittele itseäsi pienistäkin saavutuksista, sillä teet niiden eteen moninkertaisen henkisen työn.
Itse olen alkanut olemaan AINA ensin itseni puolella, vaikka puolustautuminen on edelleenkin itselleni vaikeaa. Yleensä joko alistun tai lähden pois. Nykyään ehkä enemmän lähden pois kuin alan selvittelemään tilannetta tai taistelemaan. Alistuminen ei ole enää vaihtoehtona kuin tilanteissa, joista lähteminen pois on vielä vahingollisempaa.
0 0 0 0 0
2. Ahdistus- ja paniikkikohtaukset, joihin saattaa liittyä esimerkiksi sykkeen nousua, hengitysvaikeuksia tai hyperventilaatiota, hikoilua, yleistä epämukavuuden tunnetta, pakokauhua, kuolemanpelkoa ym.
Mikä avuksi: jos mahdollista, hakeudu kohtauksen alkaessa turvalliseen ja rauhalliseen tilaan, kuten WC:hen. Jos lähelläsi on tuttu henkilö johon luotat, kerro hänelle tilanteestasi. Kokeile palleahengitystä ja seuraavaa meditatiivista hengitysharjoitusta: hengitä nenän kautta sisään laskien samalla mielessäsi kaksi sekuntia ja sitten ulos laskien viisi. Harjoitus tasaa pulssia, tuo sinut takaisin tähän hetkeen ja rauhoittaa kehoasi.
Itse ottaisin betasalpaajan ja usein otankin jo ennakoivasti, niin ei tarvi jännittääkö alkaako oma hermosto häröillä. Muutenkin yleisellä tasolla pyrin ennakoimaan tapahtumia, en juuri jätä itseäni lääkitsemättä, jos edessä on tiukka tilanne kuten vaikka työhaastattelu. Mun sisällä asuu pelokas pieni tyttö, ja olen luvannut, etten jätä sitä milloinkaan enää pulaan.
Mieti, koetko tarvetta stimmata eli stimuloida aistejasi kohtausten aikana. Stimmaamista esiintyy useimmiten autismin kirjolaisilla, mutta myös jotkut ahdistushäiriöiset ja masentuneet voivat sitä tehdä. Joillakuilla paniikkikohtauksesta rauhoittumiseen saattaa auttaa esimerkiksi oman käden puristaminen, hyminä tai edestakaisin keinuminen. Rakastan itse keinuntaa, rauhallista huojuntaa ja matalan nuotin hyräilyä, se rauhoittaa oloni todella tehokkaasti. Stressilelut ovat eräänlaista stimmausta. Monilla stimmaaminen tulee ikään kuin itsestään, ja sen tekemättä jättäminen aiheuttaa suurta epämukavuutta. Koen esimerkiksi itse usein kohtausten aikana voimakasta tarvetta tarttua niskaani ja “suojella” sitä, tai näplätä esineitä, ja jos en voi sitä tehdä, tunnen oloni suojattomaksi.
Itse olen stimmannut vuosia tietämättä, että tälläkin on termi olemassa. Huojun ja heiluttelen kehoa, myös raajoja. Stimmaan ison jumppapallon päällä. Käyn joka viikko keinumassa kaupungin museossa. Itselle myös pyöräily metsässä on jonkin sortin stimmailua.
Kun kohtaus on mennyt ohi, koeta palata takaisin toimistoon, luennolle tai missä ikinä olitkaan, jos se vain suinkin on mahdollista. Tällä tavoin totutat itsesi pikku hiljaa siihen, että paniikkikohtaukset tulevat ja menevät, eivätkä ole vaarallisia. Valtaat siten oman elintilasi takaisin ahdistukselta.
0 0 0 0 0
3. Sairauksien pelko, “luulotautisuus” (kts. OCD-sarake): omien fyysisten tuntemusten ja esimerkiksi kipujen hysteeristä tarkkailua, johon liittyy usein pelko jostain tietystä sairaudesta, kuten syövästä tai aivokasvaimesta.
Oho! Mun äidillä on ollut tämä. Tämähän on hyödyllistä lukea muiden kirjoituksia, eikä aina tönkiä omaa tunkkaista ullakkoa.
Mikä avuksi: ihan ensiksi: älä googlaa! Olen huomannut, että myös sairaalasarjojen katseleminen voi olla vahingollista. Pidä kirjaa henkisistä tuntemuksistasi, jotka liittyvät ruumiillisuuteen ja oireiden tarkkailuun. Selvitä, esiintyykö oireita erityisesti esimerkiksi erityisen stressaavissa elämäntilanteissa. Onko niillä muita yhteneviä tekijöitä? Onko esimerkiksi joku läheisesi sairastunut vasta? Onko sinulla esimerkiksi seurustelukumppani, lemmikki tai lapsi, joista kokemasi huoli tuntuu konkreettisena ahdistuksena omasta terveydestäsi? Mieti, miten voisit tehdä olosi mukavammaksi noina aikoina.
Jos mahdollista, tutustu ruumiillisuuteesi enemmän sen positiivisten aspektien, kuten seksuaalisuuden ja liikunnan kautta. Tällä tavoin kytket ruumiillisuuteesi myös positiivisia kokemuksia, jotka tuovat vastapainoa erilaisten tuntemusten tarkkailulle. Olen huomannut, että sairauksien pelolla on yhteys tekemisen puutteeseen. Jos sinulla on käsissäsi liikaa aikaa, ajatukset kääntyvät helpommin erilaisten kiputilojen ja poikkeavien tuntemusten tarkkailuun. Muista myös, että huoli jostain tietystä sairaudesta voi saada sinut kokemaan hyvin uskottavan tuntuisestikin kyseiseen sairauteen liittyviä oireita, erityisesti jos olet perehtynyt aiheeseen ja tarkkaillut itseäsi niiden varalta (psykosomaattinen oireilu).
0 0 0 0 0
4. Mitä jos -tyyppinen, usein äärimmäinen kauhuskenaarioajattelu: “Minun on saatava raportti valmiiksi deadlineen mennessä. Sinne on enää kuukausi aikaa! Mitä jos tietokoneeni hajoaa? Entä jos bussifirmatkin menevät lakkoon enkä pääse kirjaston koneelle, en saa raporttia koskaan valmiiksi! Saan potkut, enkä enää koskaan pääse töihin.”
Toinen bingo! Mun miehellä on tämä!
Mikä avuksi: koeta tiedostaa, että mitä jos -ajattelu johtuu puhtaasti ahdistuksesta. Itseään ei voi järkeillä ulos katastrofinpelkosumpusta, mutta voi silti koettaa toistella itselleen, että kaikki järjestyy – jos ei itsestään, niin sen voi panna järjestymään. “Pahimman” sattuessa ja esimerkiksi esseen tai muun työtehtävän viivästyessä voi aina koettaa sumplia asioita vastuuhenkilöiden kanssa, jne.
Lähde: