Aion pilkkoa OCD:n atomeiksi!
Harkitsin jo hetken, että lopetan tämän OCD:n juurisyiden tönkimisen, koska itseeni kohdistuvien laiminlyöntien muistelu on masentavaa. Mutta aina löytyy uusi aiheita, joista innostun ja haluan kirjoittaa. Perustelen itselleni tätä blogia myös sillä, että minun on helpompi hoitaa itseäni, kun olen pilkkonut OCD:n tuhansiin eri paloihin – että ehkä onnistun ohjaamaan toimintaani paremmin, kun tiedän TARKALLEEN mistä on kyse.
Ehkä sieluni lepää vasta kun OCD on jauhettu atomeiksi! =D
Ja tuohan tämä blogi sisältöä omaan elämääni, vaikka välillä tuntuukin epätoivoiselta päätyä ”altaan syvään päätyyn” räpiköimään. Epämiellyttävintä on se suru ja kosminen yksinäisyys, jota tunnen, kun ymmärrän tulleeni väärin kohdelluksi. Miten massiiviset vaikutukset lapsuudellani on ollut minuuteni rakentumiseen ja valintoihin, joita olen elämäni aikana tehnyt.
Omat aivoni mitä suurella todennäköisyydellä eivät ole kehittyneet optimaalisella tavalla, koska vauvavuotena minut on jätetty usein yksin oman onneni nojaan huutamaan. Ainakin hermostoni jäänyt jollakin tapaa vajaaksi, ja tämä ”riekaleisuus” johtunee hoivan ennakoimattomuudesta ja siitä, että tietyt tunteet (mm kiukku, tyytymättömyys) ja niiden ilmaisu, on ollut rangaistavaa.
Luulen että äidilläni on ollut harhaluuloisuushäiriö tai epävakaa persoonallisuus, olen pyöritellyt myös mahdollisuutta, että hän on ollut lievästi kehitysvammainen. Myös se, että minulla ei ole ollut uhmaikää, on vaikuttanut valtavasti elämääni. Aina kun olen vihainen, minua myös pelottaa, tunnen oloni uhatuksi. Se on ollut totaalinen urakehityksen jarru ja vaikeuttanut omien oikeuksieni pitämistä.
Myös suolistossani ovat selvät trauman jäljet, jotka ovat huonontaneet elämäni laatua ja aiheuttaneet paljon kärsimystä. Olen vuosikausia kärsinyt nälkäkiukusta, koska peristaltiikka ei toimi normaalisti – ja totta mooses olen myös tullut häpäistyksi tästä kiukuttelusta, jolle en käytännössä ole voinut tehdä mitään, koska syöminen pahentaa oloa.
Nykyään osaan jo tunnistaa tämän välitilan, jolloin olo on tukala ilman ulkoista selitystä.Välitilassa OCD-häläreitä tulee taukoamatta, koska olen vihainen ”ilman mitään syytä”. Olenkin vuosikausia lukenut suoliston terveydestä ja metsästänyt vinkkejä ummetukseen. Mutta avun olen saanut vasta, kun ymmärsin että hommat eivät onnistu, koska minä pelkään. Zopinoxin (nukahtamislääke) murunen toimii itselläni maailman parhaana ulostuslääkkeenä.
En pysty muokkaamalla ajatuksiani positiivisemmaksi tai puhumalla auki muuttamaan virheasetuksia itsessäni, olen sen jo hyväksynyt. Kaikki itselleni tärkeät vastaukset ovat kehossani; hermoston ja suoliston toiminnassa, sekä aivokemiassa.
Itse keskitynkin ”haittoja vähentävään työhön” omassa elämässäni. Hermoston kanssa on aivan turha kinata, jään aina kakkoseksi. Hermosto reagoi omalla opitulla tavallaan, koska se yrittää pitää minut turvassa. Yritän kunnioittaa kehoni toimintaa, vaikka usein en ole samaa mieltä järkitasolla kehoni tulkinnoista.