Raivarit

Olen viime aikoina huomannut, että oma ahdistukseni ei aina olekaan pelkoa, vaan välillä sisälläni kuplii raivo. Oma suhteeni aggressiivisuuteen on mutkikas, joten haluan tietää asiasta lisää. (älyllistäminen on yksi omista puolustusmekanismeistani)

Miksi minä en saa olla tyytymätön ja ärtynyt? Miksi en saisi suuttua? Mitä tapahtuu, jos olen avoimen vihainen? Mitä siitä seuraa?

Aloitan Gloria Salon (2014) kirjoituksella Raivo. Linkki alla.

”Olemme tottuneet ajattelemaan, että viha on pahasta. Puhumattakaan kontrolloimattomasta raivon tunteesta. Vaikka viha on räjähdysherkkää ja arvaamatonta, sen ilmaiseminen on välttämätöntä. Käydessäni läpi omaa tuskaani näin usein mentaalisia kuvia itsestäni syöksemässä tulta. Mielikuvissani suustani sinkosi valtavia liekkejä, jotka polttivat vihani kohteen poroksi. Kuva ja siihen liittyvän tunteen voima oli suunnaton.”

Raivo on protesti; sen avulla ihminen taistelee oman arvonsa puolesta ja kieltäytyy olemasta uhri.

”Raivo on protesti. Sen avulla jätetty taistelee oman arvonsa puolesta ja kieltäytyy olemasta uhri. Raivon avulla mitätöimme hylätyksi tulemisen kokemuksen. Torjunnan sisäistämisen jälkeen vihan ilmaiseminen on hyvä merkki. Se tarkoittaa aktiivista vastarintaa koettua emotionaalista kipua kohtaan. Aikaisemmin itseen suuntautunut pettymys kohdistuu nyt ulospäin.”

”Jalostumattomassa muodossaan viha on aggressiivisuutta, joka saa ihmisen toimimaan harkitsemattomasti ja siitä huolimatta tuntemaan olonsa oikeutetuksi. Viha voi kuitenkin olla sekä rakentava että tuhoava tunne. Haaste on kanavoida vihan voima oma-aloitteellisuuteen ja positiivisten muutosten luomiseen.”

”Psykobiologisella tasolla raivo on yksi kehon itsepuolustusmekanismeista. Ihminen valitsee taistella pakenemisen tai paikalleen jähmettymisen sijaan. Raivon vaihe on dynaaminen ja mahdollistaa tekemisen. Raivon avulla on mahdollista heittää idealisointi yli laidan, nousta aikaisemmasta alisteisesta asemasta ja tulla tietoiseksi omasta arvosta.”

”Ajatukset kostosta voivat auttaa luopumaan uhrin asemasta. Kostoajatukset ovat ymmärrettävä puolustusmekanismi, mutta pakonomaisina ne kuluttavat paljon sisäisiä voimavaroja. Vaikka ajatukset kostosta voivat hetkellisesti voimaannuttaa, niiden perusteella toimiminen on tuskin koskaan suositeltavaa. Viha on energisoiva tunne. Sen voiman voi oppia hallitsemaan ja suuntamaan eheyttävään toimintaan. Kostoakin suloisempaa on päästää irti ja voida itse hyvin.”

”Kyky olla erillinen mahdollistaa autenttisen vuorovaikutuksen läheisissä ihmissuhteissa. Se tarkoittaa, että voimme avoimesti olla eri mieltä ja ilmaista omat rajamme ilman, että pelkäämme yhteyden toisiin katkeavan. Osaamme pitää huolta itsestämme, koska emme hukkaa itseämme toisten odotuksiin tai tarpeisiin.”

”Erillään olo on erityisen hankalaa niille, jotka ovat kokeneet hylätyksi tulon varhaislapsuudessa. Heillä hylätyksi tulemisen pelko vaikeuttaa vihaisten tunteiden ilmaisua. Hylätyksi tulemista pelkäävät ovat tottuneet miellyttämään muita ja ovat usein toisista emotionaalisesti riippuvaisia. He eivät siedä emotionaalisen yhteyden katkeamista läheisissä ihmissuhteissa, jonka vuoksi he eivät uskalla avoimesti ilmaista erimielisyyttään.”

”Tärkeä askel kohti terveitä ihmissuhteita on tulla tietoiseksi hylätyksi tulemisen pelosta ja oppia ilmaisemaan vihaa rakentavasti. Vihan tehtävä on puolustaa yksilön rajoja.”

Teksti pohjautuu Susan Andersonin kirjaan: ‘The journey from Abandonment to Healing’

Lähde:

Naisen sydän: Raivo

hyvinvointi mieli