Voisiko ulosteensiirrolla päästä eroon OCD:stä?

Lisääntyvästi määrin alkaa löytyä tutkimuksia, jotka vahvistavat omat kokemukseni siitä, että suurin osa OCD-oireistani liittyy aineenvaihdunnan toimintaan; erityisesti siihen, miten uloste liikkuu suolistossani. Mutta myös siihen, miten tulkitsen suolistosta tulevia tuntemuksia. Minusta tämä kaikki linkittyy ikäkauteen, jolloin opetellaan kuivaksi: pissaamaan ja kakkaamaan pottaan.

Itselläni yksi sinnikkäimistä pakko-oireista on se, että lähetän itselleni tekstiviestin aina kun olen käynyt vessassa. Ei minulla ole mitään järkevää syytä, miksi minun pitäisi tietää minuutilleen, milloin viimeksi olen tyhjentänyt virtsarakkoni, joten motivaation pitää perustua jollekin, jota en tiedosta. En tiedä onko termi alitajuinen enää käytössä, mutta tiedostumaton kai ainakin on ihan pätevä. Toimintani motiivi on oikeasti siis tiedostumaton, nämä kaikki teoriani ovat vain spekulaatioita – narratiiveja syy-seuraussuhteista, joita omaksi ilokseni pohdiskelen.

En muista enää noita siisteyskasvatukseen liittyviä kokemuksia, mutta jos tarkastelen omaa lapsuuttani ja pohdin vanhempiani, niin eiköhän minulle ole suututtu vahingoista ja rangaistu niistä niin tehokkaasti, että vielä 49-vuotiaanakin tunnen turvattomuutta maailman tavallisimpiin perustarpeisiin liittyen. Uskon myös, että ulosteen hajuistani ja pyyhkimisistä tms on häpäisty ivalla ja irvistyksillä, koska miksi muuten häpeäisin kakkaamista (?!) Minä suhtaudun itseeni samalla tavalla kuin minuun on suhtauduttu, joten jostain sekin pelko tulee.

En väittele tai vänkää koskaan alitajuntani tai OCD-oireideni kanssa, vaan annan itselleni vapaat kädet toteuttaa kompulsioitani, kunhan työt ei häiriinny ja nukun riittävästi. Samalla tutkin omasta mielestäni maailman mielenkiintoisinta ihmistä ja hänen psyykkeensä toimintaa – eli itseäni!

Alla suomennettua tekstiä tutkimuksesta suolen ja aivojen välisestä kommunikaatiosta ”Microbial Reprogramming in Obsessive–Compulsive Disorders: A Review of Gut–Brain Communication and Emerging Evidence”(2023), linkki löytyy postauksen alta.

Nykyisten hoitovaihtoehtojen rajoitukset korostavat tarvetta innovatiivisille lähestymistavoille, jotka kohdistuvat OCD:n etiologiaan. Tähän mennessä on ehdotettu useita tekijöitä, jotka edistävät OCD:n kehittymistä, ja on vaikea osoittaa yhtä ainoaa syytä. Siitä huolimatta on yksi nousemassa oleva tutkimusalue, joka näyttää olevan lupaava ja keskeinen OCD:n ymmärtämisessä ja hoidossa: suoliston mikrobiota.

Suoliston mikrobiotaan kuuluu biljoonia maha-suolikanavassa eläviä mikro-organismeja. Näitä mikrobeja on 10-kertaisesti enemmän kuin ihmissoluja, ja niiden ilmentämät geenit muodostavat mikrobiomin.  Mikrobit säätelevät toistensa kasvua, eubioosi (suoliston mikrobiotan tasapainoinen koostumus) on välttämätöntä taudinaiheuttajien liikakasvun tai tiettyjen hyödyllisten mikrobien puutteen estämiseksi. Sitä vastoin dysbioosi viittaa epätasapainoon suoliston mikrobiomin koostumuksessa tai toiminnassa. Se voi tapahtua, kun tiettyjen mikrobilajien suhteellisessa runsaudessa tai yleisessä monimuotoisuudessa tapahtuu muutoksia, mikä johtaa mikrobiotan tuottamien aineenvaihduntatuotteiden muuttumiseen.

Voiko esimerkiksi ummetus aiheuttaa dysbioosin? Ummettuneena liikuskelen jo psykoottisten vainoharhojen parissa tai vaihtoehtoisesti itken tuntikausia. Olen nykyään pakkomielteinen ulostaja, joten ummetusta minulla ei ole enää ollut moneen kuukauteen. Olen samalla lihonnut runsaasti, koska mikään ei pidä hoikkana yhtä tehokkaasti kuin ummetus, koska keho rankaisee syömisestä kivuilla ja surulla, myös sen mukana tuleva pelko heikentää ruokahalua.

Dysbioosi on yhdistetty erilaisiin terveysongelmiin, mukaan lukien aineenvaihduntahäiriöt, mielenterveyshäiriöt, autoimmuunisairaudet ja tulehdukselliset suolistosairaudet. Mielenkiintoista on, että dysbioosi on yhdistetty kaikkiin sairauksiin, joissa OCD on todettu liitännäissairaudeksi, kuten autismiin, Touretten oireyhtymään, ahdistuneisuushäiriöihin, paniikkihäiriöön, syömishäiriöihin, masennukseen ja hamstraushäiriöön, mutta myös ruoansulatuskanavan sairauksiin, kuten haavaiseen paksusuolitulehdukseen ja Crohnin tautiin.

Ummetuksen yhteydessä minulla on myös autistiseksi luokiteltavia oireita, enkä ole ihmisistä kiinnostunut, paljon myös dissoilua.

Vaikka mikään tutkimus ei ole osoittanut dysbioosin ja OCD:n yhteisesiintymistä, viimeisimmät edistysaskeleet suolen ja aivojen välisen kaksisuuntaisen viestinnän ymmärtämisessä viittaavat vahvasti suoliston mikrobiomiin tulevaisuuden avainkomponenttina. Dysbioosi sopii malliin, joka selittää OCD:n neurokemiallisia, geneettisiä, immunologisia ja ympäristöllisiä perusteita. Tarkastelemme viimeaikaisia ​​kliinisiä interventioita, jotka tukevat kahden mikrobien uudelleenohjelmointistrategian lupaavia mahdollisuuksia: prebiootteja ja probiootteja käyttäviä ruokavaliointerventioita sekä ulosteen mikrobiotasiirtoa (FMT). 

MGBA viittaa kaksisuuntaiseen kommunikaatioon suoliston mikrobiotan, maha-suolikanavan ja keskushermoston (CNS) välillä. Endokriiniset järjestelmät, kuten hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen ja hypotalamus-aivolisäke-sukurauhasten akselit, säätelevät suoliston mikrobiotaa aivoista suolistoon. Suolistosta aivoihin suolen mikrobiomi, joka koostuu mikrobeista, niiden genomeista ja niiden tuotteista, voi vaikuttaa aivojen toimintaan useiden eri mekanismien kautta. Kuvaamme näitä alla (1) endokriinisenä reittinä; (2) hermopolku; ja (3) immuunireitti.

Useat tutkimukset ovat korostaneet suolen ja aivojen akselin mahdollista roolia OCD:n patofysiologiassa, mikä viittaa siihen, että muutokset suoliston mikrobiotassa voivat vaikuttaa aivojen toimintaan ja käyttäytymiseen, mukaan lukien pakko-oireiset oireet.

Nämä havainnot eivät ainoastaan ​​osoita suoli-aivo-akselin lisätutkimuksen tärkeyttä OCD:ssä, vaan viittaavat myös mahdolliseen syy-yhteyteen suoliston mikrobiotassa tapahtuvien muutosten ja pakko-oireisen käyttäytymisen kehittymisen välillä. Kaiken kaikkiaan, vaikka on uusia todisteita, jotka viittaavat korrelaatioon suoliston mikrobiotan dysbioosin ja OCD:n välillä.

Alla oleva hypoteettinen malli asettaa suoliston dysbioosin kaikkien OCD:hen aiemmin liittyvien tekijöiden keskipisteeseen, ja se on vuorovaikutuksessa OCD:n neurokemiallisten, immuuni-, geneettisten ja ympäristöperusteiden kanssa. Alla esittelemme yksityiskohtaisesti todisteita tämän mallin tueksi.

Dysbioosi ja OCD:n ympäristöperusteet

Tässä ehdotetussa mallissa lapsuuden traumat ja stressaavat elämäntapahtumat voivat muuttaa suoliston mikrobiston koostumusta ja siten laukaista dysbioosin. Tämän on ehdotettu tapahtuvan hypotalamus-aivolisäke-akselin kautta. Myös toistuva antibioottien käyttö elämän alkuvaiheessa voi vaikuttaa hermoston kehityshäiriöiden kehittymiseen. Suoliston mikrobiotan ja aivojen kypsyminen, mukaan lukien myelinaatio, tapahtuvat synkronisesti syntymän ja kolmen vuoden iän välillä, ja suoliston mikrobiotalla on havaittu olevan kriittinen rooli myelinaatiossa.

Mikrobiotan häiriö alkuvuosina voi vaikuttaa ruoansulatuskanavan normaaliin toimintaan ja yksilön yleiseen terveyteen, ja se todennäköisesti lisää erilaisten mielenterveyshäiriöiden esiintymistä.

JEEEES!!! Olen uumoillutkin täysin oikein, että OCD syntyy aikakautena, joilloin ihmisellä ei ole vielä paljoa verbaalista sanastoa (0-3 v), eikä hänellä ole aikuisena mitään muistikuvia kyseisestä ajanjaksosta. Senkin takia perinteinen puheterapia, jossa muistellaan menneitä osumia ja yritetään saada jostain ydinpelosta kiinni, on kohtuullisen hyödytöntä ja masentavaa. Paitsi jos terapeutin kanssa syntyy hyvä yhteys, silloin se voi toimia korjaavana kokemuksena ihmissuhteista.

Itsekin koen tehneeni tätä muistojen tönkkäämistä turhan paljon, vähempikin analysointi olisi riittänyt.

Suolistosta löytyy myös syy siihen, miksi pakkoajatuksille ”altistaminen” toimii yhtä hyvin kuin homojen eheyttäminen heteroiksi, eli ei toimi koska signaalit ajatuksille tulevat suolistosta, eikä aivoista. Aivan varmasti et itse pysty niitä kontrolloimaan millään tietoisella päätöksellä. Tarvitset vähintään ”tulkin” suolistosi viesteille, ja hyvään alkuun pääsee opettelemalla ulostamaan kunnolla. Itsestäni kognitiivinen ERP on sama kuin ihmisille syötettäisiin herneitä ja hoidoksi määrättäisiin pierujen pidättämistä.

Ulosteen mikrobiston siirrot

Ulosteen mikrobiotan siirto (FMT) eli ulosteen siirtäminen terveeltä luovuttajalta potilaaseen on noussut toiseksi lupaavaksi terapeuttiseksi lähestymistavaksi terveen suoliston mikrobiomin palauttamiseksi. Tällä hetkellä ei ole olemassa FMT-tutkimuksia, jotka olisi tehty erityisesti OCD: n hoitamiseksi. Useat tutkimukset ovat kuitenkin havainneet merkittäviä muutoksia mikrobien ekologiassa, aineenvaihdunnassa ja käyttäytymisessä potilailla FMT:n jälkeen. Useimmat niistä ovat antaneet vahvan tuen FMT:lle terapeuttisena menetelmänä OCD:n hoitoon.

Kang et ai. (2017) julkaisi tärkeän seurannan ensimmäisten kliinisten tutkimusten tulosten julkaisemisen jälkeen, joissa käytettiin FMT:tä autistisilla lapsilla. Mahtavat parannukset havaittiin GI-oireissa, autismiin liittyvissä oireissa ja suoliston mikrobiston monimuotoisuudessa, kun Bifidobakteereja ja Prevotellaa oli enemmän. Autismiin liittyvät oireet jopa paranivat edelleen, mikä viittaa siihen, että ulosteensiirrot ovat saattaneet käynnistää lisämuutoksia kahden vuoden aikana.

Minusta koko neurokirjo menee samaan koriin muutenkin, eivät ole erillisiä sairauksia tai ”mielisairauksia”. ADHD, OCD, autismi, periaatteessa myös ASD.

Tuore tutkimus Wang et al. (2023) korostaa tärkeitä muutoksia ulosteensiirtojen jälkeen. ASD-lasten ja terveiden luovuttajien ulosteen mikrobiotanäytteet siirrettiin hiirimalliin. Tutkimus paljasti serotonergisiin ja glutamatergisiin synapsireitteihin liittyviä metaboliittimuutoksia. Nämä liittyivät käyttäytymismuutoksiin ASD:ssä: ASD:n kaltainen käyttäytyminen lisääntyi hiirillä, jotka saivat FMT:tä ASD-luovuttajilta, mutta vähentyivät hiirillä, jotka saivat FMT:tä terveiltä luovuttajilta. Todellakin, tiettyjen bakteerisukujen, kuten Bacteroides, Odoribacter, Turicibacter ja Alistipes, kolonisaatio korreloi käyttäytymisen parantumiseen FMT:n jälkeen. Serotoninergisten ja glutamatergisten reittien muutokset saattavat  ennustaa positiivisia tuloksia tuleville OCD-tutkimuksille.

Viimeksi tällä viikolla ajattelin töiden lomassa: ”Tuntuu siltä, että sieluni mätänee sisälläni!” Todennäköisesti tämä tunne on ollut ulostetta, joka mätänee, koska suolistoni toimii huonosti paineen alla. Ällöttävää! Miksi vanhempieni on pitänyt aiheuttaa tällainen trauma kehooni? Äitini on vielä syyllistänyt suolisto-ongelmista aiheutuneesta pahasta hengityksen hajusta ja kiukuttelusta, joka on siis johtunut vatsakivuista ja jatkuvasta nälästä.

Traumat ovat monitasoisia ja limittäisiä, monen monta kerrosta.

Vielä takaisin tutkimuksen johtopäätöksiin:

FMT tarjoaa mahdollisuuden palauttaa terve suoliston mikrobiyhteisö ja mahdollisesti lievittää eri sairauksiin liittyviä oireita. Nämä havainnot korostavat FMT:n mahdollisia etuja mielenterveysolosuhteiden parantamisessa. Suoliston dysbioosin ja suurimman osan nykyaikaisten sairauksien välinen korrelaatio on vahvistettu. Suoliston mikrobiomilla saattaa itse asiassa olla merkittävä rooli OCD:n kehittymisessä ja ilmentymisessä, mikä tarjoaa kattavan selityksen monille häiriöön aiemmin liittyneille tekijöille. Suoliston mikrobiomi voi vaikuttaa epäsuorasti geneettisiin, neurobiologisiin ja ympäristötekijöihin, mikä vaikuttaa OCD:n patofysiologiaan.

SCFA:t voivat parantaa suoliston ja aivojen terveyttä useilla tavoilla, mukaan lukien suoliston esteen eheyden ylläpitäminen; tuottaa limaa; suojaa tulehdukselta; ja kommunikointi aivojen kanssa vagushermon ja neurohormonien kautta.

”Dysbioosilla on keskeinen rooli OCD:n patogeneesissä” -mallin validoimiseksi ja suoliston mikrobien mahdollisen roolin OCD:n hoidossa selventämiseksi tarvitaan lisää kliinisiä tutkimuksia. Suoliston mikrobiomin tutkiminen OCD:n interventioiden kohteena on lupaavaa. Se on mahdollisuus puuttua nykyisten hoitojen rajoituksiin ja mahdollisesti parantaa hoitotuloksia henkilöille, jotka kokevat vastustuskykyä nykyisille lähestymistavoille. Lisäksi suoliston mikrobiomi edustaa muunnettavissa olevaa tekijää, johon voidaan vaikuttaa monin eri tavoin, mukaan lukien ravitsemustoimenpiteet, probiootit/prebiootit ja ulosteen mikrobiotan siirto.

Lähde:
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10419219/