Boom!
Hyvästi huolettomuus ja mielenrauha! Koronan mukana palasi OCD, kuinkas muutenkaan. Olen silti yrittänyt pitää käsienpesuni määrän kohtuullisena. Ymmärrän, että korona vaikuttaa turvattomuuden tunteeseeni ja siksi pesurituaalieni määrä ja tarkkuus lisääntyi. Tällä hetkellä vain TODELLA tarkoilla säännöillä tehty käsienpesusuoritus tuo turvan tunteen. Pesen kädet kolmella eri saippualla kyynertaipeeseen saakka (ja vähän ylikin), kuivaan talouspaperiin ja sen jälkeen rasvaan kätöset huolellisesti. Pelkään virusten ja pöpöjen lisäksi haavaumia käsissä. Ne kun ovat kulkureittejä kaikelle epämiellyttävälle ja sairastuttavalle.
Ilman kännykkää olisin ahdistuneempi. Kännykällä kuvatut pesusessiot todella rauhoittavat mieltäni. ”Nyt minulla on todistusaineistoa jota voi näyttää, jos jokin menee pieleen ja minua syytetään”. Mielessäni valmistaudun siis jonkinlaiseen konfliktiin tai jopa oikeudenkäyntiin, jossa minun on aukottomasti pystyttävä todistamaan, että olen tehnyt kaikkeni ja olen syytön.
Olen huomannut, että minua ahdistaa aina samaan aikaan vuorokaudesta riippumatta siitä, onko työ- vai vapaapäivä. Vaikein aika minulle on iltapäivisin.Kello kolme olen toivoton ja päämäärätön, eikä elämällä ole mitään merkitystä. Nämä tunteet eivät selity reaalimaailman ansioilla, eikä päässä viriävillä kielteisillä ajatuksilla tai päivän tapahtumilla; mutta kelloon ne ovat sidottuja. Olenkin alkanut puhumaan ajastetusta ahdistuksesta. Yleensä tuskaisuus alkaa siinä kahden aikoihin, saavuttaa huippunsa kolmen neljän välillä ja kuudelta alkaa laantua. Seiskalta olen taas rauhallinen ja kohtuullisen tyytyväinen elämääni.
Iltapäiväahdistuksen voimakkuus vaihtelee kuormituksen mukaan. Mukavana päivänä se on epämääräistä pelkoa siitä, että olen tehnyt jotain ehkä epähuomiossa väärin tai viriävää itsekriittisyyttä koskien ulkonäköäni tai uravalintoja tms. Kuormittavina aikoina tunne on polttavaa ahdistusta, joka tuntuu fyysisenä kipuna rinnassa. Vaikeimpina päivinä saattaa tulla pelkotiloja, suoranaista pakokauhua.
Minua kiinnostaa, onko muilla samanlaista? Että ahdistus eri oireineen tulee kuin ajastin olisi päällä? Itse uskon, että omalla kohdallani tämä johtuu lapsuudestani. Aina koulupäivän jälkeen veljeni kiusasi minua (välillä sain myös osumia) ja parin tunnin päästä äitini tuli kotiin huutamaan. Kummatkin rauhoittuvat iltaa kohden, iltapäivä oli työpäivän tuoman väsymyksen ja koulussa turhautumisen takia haasteellisin. Ahdistushan tunnetusti nostaa vireystilaa ja olen ehkä tätä boostia tarvinnut, jotta olen onnistunut pitämään itseni hengissä siellä rähinän keskellä.
Tässä elämänvaiheessa mieluusti luopuisin jo tästä iltapäiväahdistuksesta. Ylivireystilasta ei ole minulle enää mitään hyötyä. Päinvastoin! Turhia paskoja fiiliksiä ja epätoivoa.
Onkohan meitä pakkoneuroottisia monia, jotka käyttävät kännykkää ocd-rituaalien kuvaamiseen? Kännykän videoinnilla saa ”pesuvalvonnan” lisäksi hoidettua myös tarkisteluun liittyviä pakkotoimintoja, kuten ovatko sähkölaitteet ja ulko-ovi kiinni. Videointi on näppärää, nopeaa ja helposti saatavilla, myös todistusaineisto jää talteen. Suosittelen kokeilemaan!!!