Mielen omat antidepressantit: toisten syyttely ja toisille naureskelu
Edelleen jatkan oman psyykkeeni tarkastelua, koska se on mielestäni mielenkiintoista. Olen saavuttanut sen tasoisen sisäisen turvan tunteen, että en tuomitse reaktioitani tai yritä kieltää mitään ajatuksistani.
Aina löydökset eivät ole järin mairittelevia.
Olen huomannut, että
- Toisten ihmisten vähättely, muille naureskelu ja toisten pilkkaaminen nostaa mielialaani – joten se auttaa masennukseen
- Läheisten syyttely ja suoranainen halveksunta taas rauhoittaa hermostoani – joten se auttaa ahdistukseen.
Itse olen enimmäkseen ollut näiden hyökkäysten kohteena, eli minua on käytetty surutta emotionaalisesti hyväksi, mutta samaan aikaan minulta on vaadittu, että minä en saa syyllistyä mihinkään näistä; nämä omaa psyykettä tasapainottavat ajatukset ja tunteet ovat olleet minulta täysin kiellettyjä.
Joten olen kääntänyt kaiken vihan itseeni. Ja huonostihan siinä kävi.
Nyt olen oikein tarkoituksellisesti yrittänyt häpäistä ihmisiä mieleni syövereissä, kaivanut vanhojakin epäonnistumisia ja mässäillyt toisten heikkouksilla. Olen myös alkanut tuntea selvää vastenmielisyyttä joitain ihmisiä kohtaan, inhotuksen tunnettakaan minulle ei ole sallittu. Mutta nykyisin minulla on usein miten lupa kokea ”sopimattomia” tunteita.
Elän siis jännittäviä aikoja!
0 0 0 0 0
Olen tässä muutaman päivän oikein yrittämällä yrittänyt heittää lokaa ympärilläni olevien päälle, tosin vain ajatuksissani, mutta ei tämäkään metodi toimi. Aina se syyttävä sormi kääntyy osoittamaan minua itseäni kohti. Luulen että omat puolustusmekanismini eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. Voisiko olla niin?
Olen työviikosta väsynyt, ja minua turhauttaa, koska en saa mistään otetta voimakkaan ärtymykseni takia. Olen vihainen ja vihamielisyys kohdistuu edelleen minuun itseeni. Samaan hengenvetoon pelkään omaa aggressiivisuuttani, enkä voi tuoda esiin tai näyttää tyytymättömyyttäni millään tavalla. En usko että kukaan auttaa minua näiden vaikeiden tunteiden kanssa. Ja koska minulla on kokemus, että minun kiukustani seuraa aina jokin rangaistus, eristän itseni muista kun olen ärtynyt.
Pakenen kirjastoon.