Ketunhäntä kainalossa -blogi: tunnista turvareaktiosi, osa 1

Ketunhäntä kainalossa -blogin neiti Kettu (01/2018) kirjoittaa turvareaktioista:

Omien automaattisten turvareaktioidensa tunnistaminen auttaa ymmärtämään ympärilläsi tapahtuvia tilanteita sekä sitä, miksi reagoit ja käyttäydyt niissä tietyllä tavalla.

Useinmiten puhutuimmat turvareaktiot ovat taisteleminen ja pakeneminen. Tämän lisäksi kohtalaisen usein mainitaan myös jähmettyminen ja miellyttäminen. Käsittelen tässä kirjoituksessa näitä neljää, ja pohjaan osittain Pete Walkerin kirjaan Complex CPTSD – From surviving to thriving.

Jokin tai jotkin näistä turvareaktioista aktivoituvat silloin, kun koet olevasi uhattuna. Ne ovat automaattisia, ja niiden joustavuuden aste riippuu lapsuutesi turvallisuuden tasosta. Toisin sanoen, lapsuuden turvattomuus ja/tai trauma aiheuttavat niiden muodostumista jähmeiksi niin, ettet pysty vaihtelemaan niiden välillä tilanteesta riippuen, sen sijaan ne valtaavat käyttäytymisesi.

No niin! Kovin tutulta kuulostaa – ainakin omalta osaltani. OCD on mielestäni nimenomaan tällaista turvakäyttätymistä. Itselläni taistelu on naamioituna rituaaleiksi ja sodankäynniltä se usein tuntuukin. Käytössä myös klassikot pakeneminen ja jähmettyminen, sekä mielistely, jossa olen todella taitava halutessani.

Pete Walker esittää kirjassaan, että lapsuuden trauman seurauksena jopa ihmisen persoonallisuus muodostuu näiden reaktioiden ympärille – tätä siis tarkoitetaan, kun puhutaan kompleksista traumasta. Myös esim narsistisen hyväksikäytön aiheuttamasta traumasta seuraa samankaltaisia oireita. Virallisesti kompleksi trauma kuitenkin tarkoittaa yleensä lapsuudessa koettua toistunutta traumaa, joka on vaikuttanut persoonallisuuteen. Toisaalta aikuisuudessa traumatisoituneella voi olla taustallaan myös lapsuuden turvattomuutta (ja todennäköisesti onkin), jolloin tämä aikuisuudessa koettu trauma voi laukaista lapsuuden vanhoja teemoja.

Turvareaktioiden tarkoitus on suojella sinua ja saada sinut selviytymään uhasta, mutta saman reaktion jähmeä käyttäminen kaikissa ympäristöissä voi alkaa toimia itseään vastaan. On todennäköistä, että suosit mieluiten jotakin tai tiettyä yhdistelmää näistä reaktioista. Se tarkoittaa, että reagoit yleensä automaattisesti uhkaan tietyllä tavalla. Ihanteellisin vaihtoehto on se, että osaat käyttää jokaista reagointimallia kohtuudella ja sopivissa tilanteissa. Jokaista niistä nimittäin tarvitaan.

1. Taistelureaktiolla voit suojella itseäsi ja rajojasi;
2. pakenemisreaktion avulla osaat kääntää keskittymisesi muuhun silloin, kun jatkamisesta seuraisi vaaran ja vahingon lisääntymistä;
3. jähmettymisreaktion avulla osaat luovuttaa silloin, kun vastaan laittamisesta seuraisi vain haittaa sinulle;
4. ystävystymisreaktion avulla osaat kuunnella muita ja tehdä yhteistyötä silloin, kun sen avulla on mahdollista selviytyä parhaiten.

o   o   o   o   o

Lapsuudessaan traumatisoituneilla turvareaktiot aktivoituvat helpommin ihmissuhteissa, sillä he ovat lapsuudessaan oppineet kiintymyssuhteiden olevan turvattomia tai jopa vaarallisia. Turvareaktioiden avulla he pyrkivät suojautumaan ihmissuhteiden turvattomuudelta, ja tällä tavalla valitusta turvareaktiosta muodostuu persoonallisuutta yleisemminkin kuvaava tekijä.

1. Taistelureaktion avulla voi suojautua turvattomuudelta esimerkiksi pitämällä muut ihmiset turvallisen matkan päässä aggressiivisella ja kontrolloivalla vaativuudella;
2. pakenemisreaktion avulla voi suojautua suuntaamalla keskittymisensä kaikkeen muuhun kuin ihmissuhteeseen (esimerkiksi työhön, harrastuksiin, siivoamiseen, televisioon, kännykkään) ja pitämällä itsensä kiireisenä;
3. jähmettymisreaktion avulla voi pitää itsensä turvassa esimerkiksi olemalla tekemättä mitään mistä olisi seurauksia, eristäytymällä kotiinsa tai uppoutumalla mielikuvitusmaailmaan;
4. ystävystymisreaktion avulla voi suojautua auttavan ja muille antavan pelastaja-roolin taakse, jolloin oma sisin ei asetu haavoittuvaiseksi.

o   o   o   o   o

Taistelureaktio ts. narsistinen defenssi

Taistelureaktion tarkoituksena on puolustautua koettua uhkaa vastaan. Terve taistelureaktio on omien rajojen ja tarpeiden selkeää ilmaisua – sitä, että sanoo mitä hyväksyy ja mitä ei hyväksy. Ylimitoitettu taistelureaktio sen sijaan on aggressiivista junttaamista: ”mikset tajua, sinun pitää tajuta!”.

Jatkuvasti ylimitoitettua taistelureaktiota käyttävät pyrkivät jo varmuuden vuoksi alistamaan ja manipuloimaan muita, ja kokevat sen olevan välttämätöntä, hyödyllinen keino tai heidän oikeutensa. Näin ollen he eivät välttämättä koe ollenkaan häpeää aggressiivisesta käyttäytymisestään, mikä taas voi muista ihmisistä vaikuttaa todella röyhkeältä.

Tärkeää on huomioida, että taistelureaktio voi myös olla toissijaisena turvareaktiona, tai sen voimakkuus voi olla lievempää. Käsitteellisesti ei voida sanoa, että taistelureaktio ja narsismi olisivat sama asia, mutta arkielämässä taistelureaktion voimakkuuden (ja ns. sokeuden) astetta voidaan ajatella myös ikään kuin narsismin janana.

o   o   o   o   o

Pakenemisreaktio ts. pakko-oireinen defenssi

Pakenemisreaktion tarkoitus on saada sinut pois ja/tai suunnata keskittymisesi muuhun silloin, kun et esimerkiksi pysty puolustautumaan taistelemalla, tai tilanteesta on kannattavinta vain lähteä pois. Pakeneminen ei ole pelkästään suoranaista fyysistä pois lähtemistä tilanteista, vaan se voi olla itsensä kiireisenä pitämistä, johonkin tekemiseen keskittymistä, pakonomaista asioista huolehtimista ja murehtimista tai vaikka jatkuvaa takinkulman näpräämistä ahdistavassa tilanteessa.

Itse ajattelin että OCD olisi enemmänkin taistelureaktio, mutta ehkä se sittenkin on pakenemista? Itselläni tosiaan tulee eniten OCD-oireita juuri silloin, kun ymmärrän että mikään avoin keskustelu tai kinastelu ei auta, pahentaa vaan tilannetta. Jotenkin on varmisteltava oma selusta ja selviytyminen, kunnia ja syyttömyys.

Pakenemisreaktiota ylimitoitetusti käyttävät pyrkivätkin kielteisistä tunteistaan eroon keskittymällä kaikkeen muuhun, kuin siihen asiaan, joka nämä pelot ja tunteet aiheutti. He voivat suoriutua loistavasti työstään ja olla tämän lisäksi mukana useassa vapaaehtoistoiminnassa, mutta samalla he välttävät omien tunteidensa tuntemisen. He voivat hakea turvaa myös täydellisyyteen pyrkimisestä kokien, että jos he suorittavat täydellisesti, tällöin he voivat tulla hyväksytyksi ja ovat turvassa.

Pakenemisreaktion ydin on tekeminen, tekeminen, tekemisen suunnitteleminen ja tekeminen. Pakenemisreaktioon turvautuva ei pysty pysähtymään, sillä vähintääkin hänen ajatuksensa suunnittelevat tai murehtivat jotakin koko ajan.

Lähde:
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/01/narsistisen-suhteen-jalkeen-tunnista.html