Ketunhäntä kainalossa -blogi: Tunnista tunnepohjaiset flashbackit ja sisäinen kriitikko, osa 2
Tunnepohjaisen flashbackin ominaisuuksia
Miten tunnepohjaisen flashbackin voi tunnistaa? Pohjimmiltaan kyse on siitä, että jokin tietty ärsyke (haju, maku, ääni, lause, sana, kasvonilme, olotila, ajatus jne.) palauttaa sinut välittömästi kokemaan kuin olisit jälleen uudelleen traumatilanteessa. Koet täsmälleen samoja tunteita täsmälleen yhtä voimakkaina. Tunnepohjaisten flashbackien ärsykkeet eivät aina ole yhtä konkreettisia kuin PTSD-flashbackien, vaan ne voivat laueta myös omista sisäisistä olotiloistasi tai ajatuksistasi.
Itselläni tällainen ärsyke on suolistoni ontuva toiminta. Enimmäkseen viestit tulevat siis aineenvaihduntani ongelmista. Ulkoisesti elämäni on ollut jo vuosia melko tasaista.
Mietitään hetki mitä tunteita olet tuntenut trauman aikana. Jos olet ollut trauman aikana lapsi, tunteesi ovat mittasuhteiltaan voimakkaampia tilanteisiin nähden, joten älä tulkitse aikuisen näkökulman kautta.
Mahdollisia tunteita ovat:
- avuttomuus
- kyvyttömyys
- luovuttaminen: ”turha yrittää”
- jähmettyminen
- välitön kiire tehdä jotakin heti
- turtana oleminen
- tilanteen tai oman kehonsa ulkopuolella olemisen kokeminen
- todellisuuden epätodelliseksi kokeminen
- viha/aggressio
- itsetuhoisuus
- ahdistus
- pelko
- kauhu
- häpeä
- syyllisyys
- huommuus
- pelko omasta tuhoavuudesta
- tarve tukeutua (taikauskoisiin) rituaaleihin kuten OCD!!
- tarve miellyttää/huolehtia/kontrolloida muita ihmisiä
- muiden ihmisten runsas kritisointi ja vikojen etsiminen heistä
- kaipuu pois/fantasiamaailmaan
- epämääräinen paniikki
Nämä ovat niitä tunteita, joita koet flashbackin aikana äärimmäisen voimakkaina. Jos siis yllättäen koet voimakkaasti jotakin näistä tai vastaavaa tunnetta, etkä kunnolla ymmärrä miksi, tai tunne on mittasuhteiltaan tilanteeseen nähden ylimitoitettu ja vie toimintakykysi, koet todennäköisesti flashbackia. Nämä tunteet todella kaappaavat toimintakykysi, eli elät uudelleen trauman hetkeä yrittäen selviytyä tunteen osoittamalla tavalla.
Tämä selittää mielestäni hyvin sen, miksi OCD:ssä se hätä ja vimma on välillä ihan pohjatonta. Itselläni se yltyy joskus pakokauhuksi asti, johon kuuluu syvää epätoivoisuutta siitä, että olen täysin yksin, eikä kukaan auta minua.
Voit siis yrittää selviytyä esimerkiksi tuhoamalla traumasta muistuttavan kohteen (viha/aggressio), pakenemalla (rituaalit/fantasiamaailma), dissosioimalla (epätodellisuuden tai irrallisuuden kokemukset) tai turruttamalla/tuhoamalla itseäsi (itsetuhoisuus/päihteet/luovuttaminen).
Kaiken tämän taustalla on kuitenkin trauman aikana ilmenevä perustunne, kuten avuttomuus, mitättömyys, pelko, kauhu, häpeä. Osa flashbackeistä voi olla huomaamattomampia, lähinnä negatiivisia ajatusmalleja tai vastaavia, osa taas selkeästi toimintakykyäsi kaappaavia. Kaiken kaikkiaan olet todennäköisesti hyvin tottunut niihin, jolloin niistä on tullut sinulle normaali olotila, minkä vuoksi niiden tunnistaminen voi olla haastavaa.
No pakko-oireisella ei ole ongelmia tunnistamisen kanssa, niin outoa on se junnaava toiminta ja kummallisia rituaalistiset ajatuskuviot.
Lähde:
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/05/narsistisen-suhteen-jalkeen-tunnista.html