Ketunhäntä kainalossa -blogi: Tunnista tunnepohjaiset flashbackit ja sisäinen kriitikko, osa 3

Sisäinen ja ulkoinen kriitikko flashbackien taustalla

Tunnepohjaiset flashbackit ovat tiiviissä yhteydessä sisäiseen kriitikkoon. Sisäinen kriitikko laukaisee ja ylläpitää flashbackejä kriittisellä ja soimaavalla äänellään. Se sanoo, ettet ole mitään, sinusta ei ole mihinkään, et taaskaan pystynyt ja että vain täydellisyys on riittävää. Pete Walker erottelee kirjassaan sisäisen ja ulkoisen kriitikon. Sisäinen kriitikko on keskeisin trauman alkujuuri, ahdistava ja mitätöivä osa minäkuvaa. Sisäinen kriitikko on sisäistynyt kaltoinkohtelevan läheisen ääni oman pään sisällä. Sisäinen kriitikko ei ymmärrä, että traumasi johtui kaltoinkohtelevan ihmisen puutteista. Sen sijaan se moittii ja syyttää sinua jatkuvasti kaikkien ongelmiesi alkulähteeksi. Sisäisen kriitikon ääni on mustavalkoinen, ehdoton ja ylilyövä.

Jos sisäinen kriitikko käy liian ahdistavaksi, se voi muuttua ulkoiseksi kriitikoksi. Ulkoinen kriitikko kääntää sisällä vellovan ahdistuksen ja itsevihan ulkomaailmaan, jolloin samat mustavalkoiset, ehdottomat ja ylilyövät odotukset kohdistuvat muihin ihmisiin. ”Jos minulta vaaditaan täydellisyyttä, niin vaadin samaa myös muilta”, ulkoinen kriitikko päättelee.

Pete Walker kirjoittaa ulkoisen kriitikon syntyneen vaarallisten ihmissuhteiden pohjalta, jolloin alkaa pitää jokaista ihmistä ensisijaisesti uhkaavana. Lapsen kehitykseen liittyvän teorian pohjalta minäkäsitys muodostuu sitä kautta, miten ensisijainen hoitaja kohtaa lapsen (eli kohtaaminen on ennen minää), ja minäkäsityksen pohjalta lapsi kohtaa muita ihmisiä (eli minä suodattaa kohtaamista). Sisäinen kriitikko syntyy siis läheisessä vuorovaikutuksessa (kaltoinkohtelevan läheisen ääni sisäistyy) ja tämä sisäinen kriitikko luo ulkoisen kriitikon (minut on kohdattu kamalana -> olen kamala -> vuorovaikutus on kamalaa -> muut ihmiset ovat kamalia).

Näin se valitettavasti menee.

Ulkoinen kriitikko voi kuitenkin tuoda itsensä esille usealla eri tavalla. Narsistisessa tai taistelumoodissa ulkoinen kriitikko hyökkää ja dominoi, kun taas vetäytyvämmässä moodissa se täyttää sinut pelolla ja turvattomuudella tai pistää sinut harmittelemaan mielessäsi muiden ihmisten huonoja puolia. Ulkoisen kriitikon vaikutuksen alla näkemyksesi muista ihmisistä ovat kaikki tai ei mitään tyyppisiä: ”ei kehenkään kuitenkaan voi luottaa” ja jokainen ihminen väistämättä tuottaa pettymyksen.

Kyllä ja kyllä. Mieleni on rakentunut traumojen pohjalta. Kiinnostaisi tietää, kuka minä itse oikeasti olen.

Ulkoinen kriitikko suojelee sisäisen kriitikon haavoittavuudelta, sillä sen avulla voi hetkeksi suunnata itseä kohtaan jylläävät vaatimukset ja moitinnat muita ihmisiä kohtaan. Tämä voi siis ilmetä myös esimerkiksi itsesäälinä, jolloin omaa tilannettaan kohtaan pystyy tuntemaan myötätuntoa muiden ihmisten ollessa vaarallisia tai kamalia. Kompleksi trauma estää tuntemasta tervettä myötätuntoa itseään kohtaan, jolloin itsesäälistä tulee ainut mahdollisuus kokea hetkellistä helpotusta sisäisen kriitikon moittivalta ääneltä. Hetken päästä sisäinen kriitikko kuitenkin takuulla muistaa haukkua sinut itsesäälihetkesi säälittävyydestä ja typeryydestä.

Lähde:
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/05/narsistisen-suhteen-jalkeen-tunnista.html