Ketunhäntä kainalossa -blogi: Sisäisen kriitikon hiljentäminen, osa 2
Kriitikkojen hiljentäminen
On tärkeää tehdä sekä kognitiivista että emotionaalista työskentelyä kriitikkojen hiljentämiseksi. Kumpikaan näistä yksinään ei riitä. Nykymaailmassa löytää helposti lukuisia erilaisia kognitiivisella puolella läpi käytäviä self-help ohjeita ajatusvääristymien korjaamisesta. Pelkkä älyllinen ymmärtäminen ei kuitenkaan riitä traumasta toipumiseen, sillä trauma tallentuu aivoissa tietoisen käsittelyn ulkopuolisille alueille. Trauma on käsittely- ja ymmärryskyvyn ylittävä tapahtuma, jolloin se ei ole pelkästään rationaalisesti käsiteltävissä.
Itse uskon, että kyse on edelleenkin niistä tunne-rykelmistä (joista kirjoitin edellisessä postauksessa), eikä niinkään mistään ”tietoisen käsittelyn ulkopuolelle jäävistä aivojen alueista” tai mystisestä tiedostamattomasta. Ihminen ei vaan ymmärrä näitä tunne-rykelmiään, ei tunnista, eikä tiedosta niitä epäsuotuisia kytköksiään. Ei siis ymmärrä, että oma keho rankaisee ahdingolla tietyistä tunteista, joita esiintyy kaikilla meistä. Enimmäkseen kyse on aggressiivisista ja ”itsekkäistä” tunteista, niistä ominaisuuksista ihmisessä, joilla piirretään omat henkilökohtaiset rajat ja pidetään kiinni omista oikeuksista.
0 0 0 0 0
Pete Walker muistuttaa myös, että sisäinen kriitikko ei ainoastaan painosta perfektionismiin, vaan maalailee lisäksi kauhukuvia. Pelkästään perfektionististen vaatimusten kanssa työskentely ei siis riitä, vaan myös katastrofi- ja kauhukuvien kanssa on työskenneltävä. Sisäisen kriitikon tapa lamauttaa on juuri lataamalla esiin valtavia kauhukuvia esimerkiksi aina, kun olet yrittämässä tai aloittamassa jotakin uutta. Vaikka olisit työskennellyt sen kanssa, ettet enää vaadi itseltäsi täydellisyyttä, voit silti lamautua katastrofeja ennustavan sisäisen kriitikon vuoksi.
Itselläni tätä lamaantumista on esim ennen suihkua tai hampaidenpesun aloittamista. Olen istunut Designmuseon alakerran aulassa invavessan oven edessä juuri kaupasta ostamani uudet hammasharjat kädessäni, ja tuntenut pelottavaa lamaannusta ja kauhua siitä, että minun pitäisi pestä hampaani. Museossa olen siksi, että joskus minulle on helpompaa tehdä asioita loppuun muualla kuin kotona, ja vielä avaamattomassa paketissa olevat hammasharjat sen takia, että voin olla varma, että harjat ovat puhtaat. Yleensä minulla on myös ostoskuittikin mukana tässä ”pyhässä seremoniassa”.
Muistan vieläkin elävästi sen tunteen, kun istuin siinä penkillä yksin jähmettyneenä ja tunsin suoranaista pakokauhua. En pystynyt aloittamaan pesemistä ollenkaan, eikä siitä mitään tietenkään seurannut. Mistään mitä pelkään, ei ole oikeasti mitään vaaraa. Uhat liittyvä omaan vastenmielisyyteeni, ne ovat vain minulle itselleni merkityksellisiä.
Mutta minua kiinnostaa, miksi minä pelkään, miksi toiminnanohjaukseni ei toimi, miten järkevästä ja dynaamisesta ihmisestä voi tulla hetkessä pelkäävä avuton lapsi?
0 0 0 0 0
Kolmas pointti kriitikkojen kanssa työskentelyssä ovat toistot, toistot ja toistot. Asioita täytyy harjoitella ja toistaa useita kertoja, jotta aivojen radat alkavat muodostua uudenlaisiksi ja uudesta alkaa tulla helpompaa ja automaattisempaa. Uusien ratojen muodostuminen on kuitenkin täysin mahdollista, sillä aivot ovat mukautuvia vielä aikuisiässäkin.
No tämä on se syy, miksi vihdoin varasin ajan työterveyteen psykologille. Olen siinä pisteessä elämässäni, että voisin jopa saada aivoistani jokseenkin sujuvasti toimivat.
Lähde:
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/06/narsistisen-suhteen-jalkeen-sisaisen.html