Rakas ketiapiini

Huomasin taas ilokseni, että 50 mg ketiapiinia illassa pitää pääni rauhallisena koko seuraavan päivän. Itsetuntoni selvästi kohoaa, ja itseni arvostelu sekä syyttely loppuvat kuin seinään. Olen nyt ottanut 2 x 25 mg ketipinoreita illalla kahden viikon ajan. Olosta tulee hetkeksi epämiellyttävä, mutta ne auttavat nukkumiseen. Miellyttävin vaste tulee vasta seuraavana päivänä.

Miksi aina välillä hylkään ketiapiinin? Samalla kun se tuo maailman rauhan korvieni väliin, tukkii se suolistoni ja pöhöttää naamaani. Kun elämäni tuntuu siltä että olisin jumalan kämmenellä – eikä mikään pelota – samalla katoaa elämisestä paljon siihen kuuluvaa särmäsyyttä. Ruokahalu häviää, ulkonäöstä tulee melko samantekevä asia ja parisuhteellakaan ei ole niin väliä; tuntuu että yksinkin pärjäisi vallan mainiosti! Ylipäätään tunne-elämä latistuu; sitä vaan olla möllöttää tyytyväisenä, eikä mikään oikein hetkauta. Ei ole mielitekoja tai haluja, eikä mistään jaksaisi ottaa vastuutakaan.

Mutta onhan tämä kemiallinen tyyneys ja tyytyväisyys tervetullutta vaihtelua kaiken ahdistuksen ja masennuksen jälkeen, mitä sitä vähättelemään. Kuin pumpulissa olisin tai pilvissä leijuisin. Kiitos ketiapiini, kiitos lääketeollisuus!