Älä suostu sumutettavaksi - Väärä hälytys!

Koska jaan elämäni (epähuomiossa) sumuttavan eli kaasuvalottajan (gashlighting, gashlighter) kanssa, voin olla varma, etten ole milloinkaan riitatilanteissa oikeassa. Osaan jo valmiiksi ennakoida, että omat havaintoni ja kokemukseni tullaan mitätöimään, niitä vähätellään ja lopuksi väännetään ja käännetään ne minun tappiokseni. Olenkin tästä syystä lopettanut riitelemisen, koska edessä on aina umpikuja. Sen sijaan olen tarkka siitä, milloin minua yritetään sumuttaa. En myöskään ikinä palkitse sumuttamisyrityksiä provosoitumalla tai yritä korjata toisen näkemystä realistisemmaksi. Ylipäätään olen luopunut siitä, että minun pitäisi vaikuttaa kenenkään ajatuksiin, puhumattakaan siitä, että yrittäisin jotenkin hallita niitä.

Koska tieto rauhoittaa ja lohduttaa minua, lueskelin artikkeleita manipuloinnista. ”Jos manipulointia satunnaisesti omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen käyttävällä on hyvä tahto itseään ja muita ihmisiä kohtaan, lievä manipulaatio ei ole tuhoisaa. Jos taas manipulaatiota käytetään valtapelin, kontrolloinnin tai peittelyn välineenä, se muuttuu myrkylliseksi. Yksi vaikuttava tekijä voi olla se, mihin ihmisen oma identiteetti perustuu. Jos se perustuu esimerkiksi siihen, että henkilön on oltava aina oikeassa, hän tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka ovat väärässä. Tällöin henkilö voi käyttää manipulointia keinona saadakseen tunteen siitä, että hän on oikeassa ja muut väärässä.” Tätä se meilläkin kotona on. Ei suoranaista väkivaltaa, vaan tarvetta olla oikeassa. Epäkypsää käytöstä, joka tukkii avoimen kommunikaation.

”Usein manipuloija ei halua nähdä itseään keskeneräisenä eikä halua kantaa vastuuta omasta käytöksestään. Tällöin hän saattaa manipuloimalla pyrkiä uskottelemaan, että toinen on enemmän syyllinen kuin hän itse. Aina manipuloija ei edes itse tiedosta toimintatapaansa.”Itsestä vaikuttaa, että enimmäkseen ei tiedosta; manipulaativinen käytös ei siis ole tietoista. Sen takia on vaikeaa – ellei melkein mahdotonta – saada toista vastuuseen siitä millään tavalla. Säästää omia hermoja, kun ei edes yritä.

”Terveellä ymmärryksellä varustettu ihminen tunnistaa oman käyttäytymisensä, jos se nostetaan esille. Epäkypsä manipuloija todennäköisesti vastaa, että ei hän toimi noin vaan kaikki johtuu tuosta toisesta.” Ei kannata suostua näihin manipulointileikkeihin, siksi ne on elintärkeää tunnistaa. Itsellä kokemus, kun ei osallistu niihin, ne vähenevät. Eikä tämä nyt joka päivästä onneksi ole, enemmän meillä on hyviä hetkiä kotona.

”Joskus toinen saattaa käyttää manipulointia hyökätä aina vain voimakkaammin ja kohde saattaa vetäytyä, alistua ja pyrkiä toimimaan niin, että toinen ei suuttuisi. Manipuloinnin kohteelle tilanne muuttuu ajan kanssa kuormittavaksi. Lievimmilläänkin tilanne alkaa syödä oma-arvontuntoa, itsetuntoa ja tervettä tietoisuutta siitä, mihin on syyllinen ja mihin ei. Omat rajat saattavat haaleta.”

Omasta mielestäni manipulointi on ongelmallisinta lapsuudessa. Näin aikuisena vaikeinta on ehkä sen tunnistaminen, niin taidokkaasti piilotettua se on. Sitten kun manipulointiyritykset huomaa, niitä on helpompi väistellä. Avoin keskustelu manipuloijan kanssa ei ole mahdollista, koska hän ei näe itseään kokonaisuutena, hän näkee vain osia itsestään.

Miksi nostan tämän aiheen esille, ei liity omiin haasteisiini parisuhteessa,vaan nimenomaan lapsuudessa tapahtuvaan manipulointiin. Siinä on minusta paljon yhteyksiä OCD:hen kätkeytyvään logiikkaan.Jatkuvan manipuloinnin kohteena oleva alkaa kyseenalaistamaan omat havaintonsa, sumuttaminen ikäänkuin sekoittaa sisäisen kompassin: omiin havaintoihin ja tunteisiin ei voi luottaa. Jos sumuttajana toimii epävakaa aikuinen, tulkinnat tilanteista vaihtelee. Tämä vaikeuttaa oikean ja väärän erottamista toisistaan, tietty johdonmukaisuus ja ennustettavuus jää puutteelliseksi.

Narsistisen manipulaation varjossa kasvaneella on myös usein kokemus, että kelpaa vain silloin, kun tuottaa toisille iloa tai on muulla tavalla hyödyllinen. Väsyneenä, keskeneräisenä ja kitisevänä ei ole huomion arvoinen, tai joutuu syyllistämisen, jopa häpäisyn kohteeksi. Näin saattaisi syntyä kammottava kiikkulauta nimeltään OCD (?)