älä syyllistä itseäsi pakko-oireistasi, se on turhaa

Heräsin väsyneenä. Nukuin pätkissä ja näin levottomia unia. Suu oli herätessä kuiva ja aamukahvi maistui kitkerältä. Olen ollut heräämisestä asti todella pahalla tuulella. Käytin juuri päivästäni noin 30 minuuttia pakko-oireisiin. Pesin käteni ja hampaani, sekä kosteutin ihoa. Kaikki kompulsointini videoin kännykällä.

En tunne pakkotoiminnoistani huonoa omaatuntoa, minua ei kaduta eikä hävetä pätkääkään. Mitä se kenellekään kuuluu mitä teen vapaa-ajallani? Jos itsestäni tuntuu, että pakko-oireet auttavat minua, niin miksi tuntisin niistä syyllisyyttä? Kenellä on ylipäätään oikeus sanoa, mikä on normaalia ja mikä ei?

Ja minua on syyllistetty kyllä jo koko elämän edestä, ei kiitos enää sitä.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, pyrin siihen että OCD vie minulta mahdollisimman vähän pois. Pyrin haittojen minimointiin mieluummin kuin eroon pakko-oireistani.

Join siis aamukahvin, se auttoi hetken. Mieliala laski odotetusti noin tunnin päästä. Kävin tupakalla. Mietin, että ehkä nikotiini korjaisi aivojeni epäsuotuisia kytköksiä. Ei auttanut. Minun piti pakottaa itseni aamupesuille. Napsautin oikeasta korvasta ”autopilotin” päälle (itse keksitty robottimoodin kytkentätapa) ja tartuin aamutoimiin.

Oma veikkaukseni on, että olen syönyt viimeisen kolmen päivän aikana jotain väärää, josta ärtyvä suoleni ei pidä. Rankka vitutus kumpuaa siis todennäköisesti suolistostani, enkä ole vielä keksinyt, miten sen saa pois.

Nyt jos alkaisin pohtia psykologisia selityksiä huonolle tuulelleni, niin metsään mentäisiin ja rytinällä. En siis ala käymään sisäisen lapseni kanssa mitään karusellikeskustelua, jossa märehditään mikä tällä hetkellä mahdollisesti uhkaa herkkää egoani. Sen sijaan käyttäydyn niin kuin aikuinen ja ohjaan omaa toimintaani. Teen asioita vaikka mieliala on mitä on.