Elämänkulun tarkistelu, varhainen kouluikä: ahkeruus vs alemmuus

Neljännessä vaiheessa muodostuu peruskäsitys omista kyvyistä. Vaiheen onnistuminen tuottaa kyvyn oma-aloitteisuuteen. Epäonnistuessaan se voi johtaa tuntemaan alemmuutta ja riittämättömyyttä. (McLeod 2018)

Koulu on sujunut minulta ongelmitta. Olen ollut ihan hyvä oppilas. Huonoin todistus oli kolmannella luokalla, vanhempieni eron aikana. Isäni potkasi äitiäni päähän ja pää osui seinään. Äitini silmä mustui. Muistan kävelleeni äitini perässä kuin haamu, kun hänellä oli mustan silmän päällä valkoinen suojus. En juuri muista vanhempieni erosta mitään, mutta muistan sen, että vetäydyin omiin oloihini. Kävelin yksin metsässä ja keräsin kukkia. Iltapäiväkerhossa leikin yksinäni pienessä mökissä.

Äitini antoi minulle ohjeita kouluun; ei saa lukea liikaa ettei sekoa ja päädy Slussenin metroasemalle huoraamaan. Hän aina kertoi tarinaa entisestä naapuristaan, joka sai vain kiitettäviä numeroita kokeista. Hänellä oli kuitenkin vaativa isäpuoli, joka suuttui kaikista kokeista joista ei tullut kymppiä. Naapuri sekosi ja päätyi Tukholmaan huoraksi. Äitini siis varoitteli minua lukemasta liikaa. Lukuaineet ovat olleet aina vaikeimpia minulle. Olen ollut parempi matikassa, äidinkielessä ja kielissä. Muistan että luin kokeisiin aina nopeasti ja pintapuolisesti. Ehkä olen tosiaan pelännyt sekoavani, jos pänttään kunnolla?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *