Elämänkulun tarkistelu, varhaisaikuisuus: läheisyys vs eristäytyminen

Varhaisaikuisuuden vaiheessa keskiössä ovat kiintymyksen tunteiden osoittaminen ja jakaminen, sekä pysyvän parisuhteen luominen. Toisaalta myös itsenäisyys on tärkeää. Onnistuessaan tässä vaiheessa pystytään ratkaisemaan itsenäisyyden ja läheisyyden välinen ristiriita. Epäonnistuminen johtaa eristäytymiseen ja yksinäisyyden tunteeseen. (McLeod 2018)

Pidin lukion jälkeen välivuoden ja meille tuli äitini kanssa riitoja. Hänestä juhlin liikaa. Hain taidealan opintoihin, mutta en päässyt kouluun sisään. Hain jälkihaussa kaupallisen alan ammattikorkeaan ja aloitin opinnot siellä. Muutin pois kotoa. Pakko-oireiluni paheni ja hakeuduin psykoterapiaan. Muistan etsineeni terapeuttia puhelinluettelon keltaisilta sivuilta. Päädyin käymään 3 vuotta terapiassa toisella paikkakunnalla.

Mielestäni terapeuttini ei saanut minuun syvempää yhteyttä ja hän oli ns vanhan koulukunnan edustaja. Hän antoi minun puhua, mitä mieleen tuli, eikä terapialla ollut mitään aikataulua tai tavoitteita. Ainoa mitä terapiasta sain irti, oli äitini tiputtaminen jalustaltaan alas. Ennen terapiaa uskoin, että äidissäni ei ollut mitään vikaa, hän oli lämmin ja rakastava vanhempi. Ongelmat olivat isäni syytä, joka oli kaltoin kohdellut äitiäni. Syytin myös itseäni, etten ollut vahvempi ja järkevämpi. En ymmärtänyt että pakko-oireilla yritin kompensoida turvattomuuden tunnettani. En ymmärtänyt, mikä funktio niillä oli. Olin vihainen itselleni, koska en saanut rituaalejani loppumaan.

Valmistuin ammattikorkeakoulusta ja muutin isoveljeni kannustamana pääkaupunkiseudulle. Asuin kahteen kertaan veljeni kanssa. En voi ymmärtää, miksi ihmeessä laitoin itseni sellaiseen tilanteeseen. Hän edelleen vähätteli ja alisti minua, ja minä alistuin ja teeskentelin että mikään ei satu, eikä tunnu. Pääsin työpaikkaan, jota vihasin. Itkun kanssa lähdin töihin. Löysin netin kautta uuden parisuhteen, jossa toinen puoli oli etäinen ja välinpitämätön. Muutimme yhteen. Seksiä oli vähemmän mitä halusin. Aloin laihduttaa koska tunsin itseni riittämättömäksi ja epäviehättäväksi.

Seuraavan parin vuoden aikana asuin monessa eri paikassa ja tein pätkätöitä. Olin ahdistunut suurimman osan ajasta. Muutin 2002 kommuuniin, jossa tapasin nykyisen avopuolisoni. Suhde on ollut epävakaa. Kumpikin meistä on alkoholistiperheen lapsia, joten meitä on sitonut yhteen molemminpuolinen läheisriippuvuus. 2005 muutimme keskustaan, jossa asumme edelleen. Olen muuttanut kahteen kertaan pois. Yksin asuessani olin hyvin laiha ja epävakaa. Söin melko paljon lääkkeitä ja päihteiden käyttöä oli liikaa. Avomieheni sinnikkäästi roikkui minussa ja minä muutin takaisin yhteiseen kotiimme. Toisen irtioton aikana tulin työpaikkakiusatuksi ja irtisanouduin vaikka sain karenssin. Olin vakavasti masentunut ja käytin edelleen liikaa rauhoittavia ja alkoholia. Ruokahalu katosi ja paino tippui. Voin todella huonosti. Palasin avopuolisoni luo.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *