Hävettää!

No niin – selvästi parempi päivä tänään! Ihanaa vaihtelua pohjamudissa pyöriskelyyn. Luin häpeästä (vapaapäiväni virikkeeksi) tunnejataida.fi –sivustoilta:

”Häpeän tunne on ristiriitainen; haluaisimme, ettei kukaan näkisi meitä – ja toisaalta haluaisimme kipeästi, että joku kokisi meidät arvokkaasti. Jos mielessä pyörii jatkuvasti millainen minun pitäisi tai ei pitäisi olla, sisällä on huonouden ja riittämättömyydentunteita.”

Olen monesti ihmetellyt, miksi mietin ulkonäköni niin paljon, vaikka en ole mielestäni edes pinnallinen. En meikkaa, värjää hiuksia tai ostele vaatteita. Ehkä ulkonäkökriittisyyteni liittyy häpeän tunteeseen? Jostain joskus kuulin ajatuksen, että hyvä ulkonäkö on häpeän suojakuori. Eli silloin kun mietin oman ulkonäköni puutteita ja mahdollisia parannustarpeita, niin oikeasti minua hävettää riittämättömyyteni. Voisiko olla niin?

Minä siis häpeän itseäni! Miten epämiellyttävä ajatus! Jotenkin hirvittävän noloa!

”Häpeä saa meidät tuntemaan, että pitäisi olla jotakin muuta, nykytilanteeseen ja omaan itseen ei voi olla tyytyväinen. Kestosyyllisyys kertoo usein häpeästä.” Minulla on tosiaan jatkuvasti syyllinen olo, etten hoida itseäni enemmän; syö terveellisemmin, tee kasvonaamioita, rasvaile jalkojani, liiku enemmän, ole sosiaalisempi ja aktiivisempi, siivoa enemmän…

”Häpeä syntyy varhaisissa kiintymyssuhteissa jo alle kahden vuoden iässä. Häpeä liittyy tarpeiden kohtaamiseen: ovatko tarpeeni tyydyttyneet vai jääneet vaille varhaisissa vuorovaikutussuhteissani? Ihminen oppii suhtautumaan itseensä ja muihin sen mallin mukaisesti, miten häneen varhaislapsuudessa suhtaudutaan.”

Minun tarpeillani ei ollut niin väliä lapsena, eikä tarpeeni vaikuta olevan tärkeitä nykyiselle avomiehellenikään. Hän on myös alkoholistiperheen lapsi. Heikkoina hetkinä mietin, että mahtaakohan hän edes rakastaa minua, koska hän ei tue tai auta minua. Mutta ehkä hän kuitenkin rakastaa, mutta omalla läheisriippuvaisella tavallansa. Hän ei vaan osaa vastata tarpeisiini, mieluummin hän vaikka vetäytyy puuhastelemaan omiaan.

Taipale kirjoittaa Mikä ihmeen häpeä –artikkelissaan: ”…Miten minua katsottiin, kuunneltiin, koskettiin? Vastattiinko katseeseeni, kuunneltiinko tarpeitani? Miten tunteisiini reagoitiin? Jos ilmaisin lapsena vihaa tai surua ja niihin reagoitiin jatkuvasti vihaisesti tai ärtyneesti sisälläni syntyi kaaosta. Opin jäsentymättömän kiintymysmallin.” Tätä sisäistä kaaostako varten minulla on pilkuntarkat pakko-oireet, joita pitää orjallisesti noudattaa, jotta tuntisin oloni turvalliseksi? Mielenkiintoinen ajatus, joka on itselleni uusi.

”Häpeä syntyy kontaktittomuudessa: lapsi kurottaa kohti, ilmaisee tarvettaan, hakee katsekontaktia, kosketusta tai yhteyttä, mutta jos aikuinen ei näihin kykene vastaamaan, lapsi alkaa kääntyä itseään vastaan ja torjua tarpeitaan itsekin. Usein lapsen kohtaamattomuus ja tarpeiden täyttymättömyys näkyy kaaoksena hänen omassa olemisessaan.” Ehkä ihmisen mieli kehittää monimutkaisia, tarkkoja ja säännönmukaisia rituaaleja kompensoidakseen kontaktittomuudesta syntynyttä sisäistä kaaosta? Onkohan näin? Silloin pakko-oireilleni löytyi vihdoinkin jokin syy ja funktio.

”Myös lapsen mitätöiminen ja nöyryyttäminen synnyttävät lapsessa sisäisesti itsen torjumista. Lapsi oppii itsekin mitätöimään omat tarpeensa ja pienenee. Silloin omista lahjoista ja potentiaaleista voi olla vaikeaa aikuisenakaan saada kiinni.” Sen lisäksi, että äitini on minut jättänyt vauvana pelokkaana huutamaan, on isoveljeni vähätellyt minua niin pitkään kuin muistan. Olen kuullut loputtoman määrän solvauksia. Vasta äitini kuolema ja välien katkaisu lopetti loukkauksien tulvan.

”Itse häpeä herättää häpeää, koska se on syntynyt sellaisissa kokemuksissa, joissa tunnemme olevamme vääränlaisia. Häpeä pitää yllä valheellista minäkuvaa: erilaisia uskomuksia ja käsityksiä omasta arvottomuudesta, riittämättömyydestä tai huonoudesta.” Itse ainakin huomaan häpeäväni epävarmuuttani. Huomaan myös että minua ärsyttää se, että häpeän epävarmuuttani. Eikö sitä nyt saa olla pelokas ja epävarma aina välillä? Pitääkö sitä aina näyttää tyyneltä ja itsevarmalta?

 

lähteet:
https://tunnejataida.fi/artikkeli/mika-ihmeen-hapea/
https://tunnejataida.fi/artikkeli/hapean-takaa-loytyy-todellinen-mina/