itsensä syyttelyllä voi saavuttaa turvaa

Itsensä sättiminen – syyttely ja häpäisy – on kokemuksena ahdistava ja lamaannuttava; usein se vaikeuttaa myös dynaamisena pysymistä. On vaikeaa motivoida itseään tekemään mitään, kun tietää että kaikki menee kuitenkin väärin – valitsee, tekee tai yrittää mitä tahansa, aina päätyy samaan lopputulokseen: olemaan häpeällisen huono.

Luulen silti, että hermostossani ei ehkä olekaan mitään vikaa, vaan kaikki ne elämänlaatuani tällä hetkellä heikentävät asetukset ovat jossain vaiheessa palvelleet eloonjäämistäni. Mitä siis saavutan syyllistämällä itseäni? Miten hyödyn tästä toiminnosta?

Vastaus on minusta hämmentävä mutta hyvin looginen: ylläpidän sillä tavalla harmoniaa, jonka avulla pysyn paremmin turvassa. Alistumalla syntipukiksi ja roska-astiaksi helpotan muiden oloa ja kun muiden olotila helpottuu (hermosto rauhoittuu ja mieliala nousee), heistä tulee vähemmän vaarallisia. Samalla kun alistun solvattavaksi, yritän rauhoitella, lepyyttää ja tyynnytellä hyökkääjää.

Minulla on siis ollut tuplaroolitus ja on ollut välttämätöntä suoriutua näistä tehtävistä kunnialla.