Järki, älä jätä tunteita! osa 1

Marjo Juutilainen (04/2023) kirjoittaa Ihminen tavattavissa -sivuston blogissa otsikolla Järki ja tunteet.

Järjen ja tunteiden toivottu yhteistyö kehittyy turvallisessa vuorovaikutuksessa. Toisinaan asetamme järjen ja tunteet vastakkain, vaikka todellisuudessa ne toimivat parhaimmillaan yhteistyössä.

Järjen ja tunteiden yhteistyössä toimimme rehellisesti suhteessa itseemme ja ympäristöömme, jolloin kykenemme kantamaan vastuun tunteistamme ja tarpeistamme. Tämä yhteistyö edellyttää tiettyjen aivoalueiden suotuisaa kehittymistä, joka taas edellyttää turvallista ja johdonmukaista vuorovaikutusta, jossa voimme löytää yhteyttä ja ymmärrystä suhteessa itseemme ja sitä kautta myös toisiimme.

Me synnymme sitä mukaa kun tulemme nähdyiksi kiintymys- ja muissa vuorovaikutussuhteissamme. Se mitä meissä ei nähdä ja peilata meille rehellisesti, jää varjoomme ja vaikuttaa sieltä käsin ilman, että sitä itsekään oikein tiedostamme. Vailla järjen ja tunteiden yhteistyötä ihmettelemme, tai läheisemme ihmettelevät, kenties yllättäviä raivonpuuskia, järjettömiä pelkoja tai pohjattomia itkukohtauksia.

Turvallisen vuorovaikutuksen puutteessa tunteet eivät löydä purkautumistietä tavalla, joka tarjoaa mahdollisuuden niiden vastaanottamiseen, ymmärtämiseen, hyväksymiseen ja säätelyyn. Tunteet kumpuavat tarpeistamme, joihin tunteiden kuuntelu turvallisessa vuorovaikutuksessa voi meidät johdattaa. Ilman riittävää itsetuntemusta ja tunteiden tunnistamis- ja säätelytaitoja elämme ihmissuhteissamme primitiivisin yllykkein usein lähinnä hyökkäys-, puolustus- tai kilpailuasemissa.

Avaan seuraavaksi hieman niiden aivoalueiden kehitystä ja toimintaa, joita tarvitsemme tunteiden ja järjen hedelmälliseen yhteistyöhön.

Liskoaivot kehittyvät aivan ensin, käytännössä sikiökauden loppukolmanneksella ja ensimmäisinä elinviikkoina. Liskoaivoilla on tärkeä elämässä kiinni pitävä (vireystasoa säätelevä) tehtävänsä: ne varoittavat turvallisuutta uhkaavasta vaarasta (vastasyntyneellä esimerkiksi yksin jääminen, pimeä ja kovat äänet voivat laukausta putoamisen tunnetta kuvaavan pelon tai kauhun), ja toisaalta myös tunnistavat elämää ylläpitävän turvan (vastasyntynyt tunnistaa pian tutut kasvot ja tuoksut).

Toiminta perustuu vaistoihin ja alkeelliseen ehdolliseen oppimiseen, jolloin liskoaivojen aktivoima vireystason säätely yksinkertaistaa todellisuutta: liskoaivot eivät erota perustuuko uhkaava tilanne todellisuuteen vai muistoihin (jopa ennen sanallista muistia syntyneisiin), vaan sille kaikki uhat ovat yhtä todellisia tässä ja nyt.

Oho! Pohja omalle OCD-oireilulle on siis luotu jo ensimmäisinä elinviikkoina. Järkyttävää! Olen siis epäkypsien vanhempien vahinkolapsi, jota isä ei tullut hakemaan synnytyslaitokselta vaan lähti kaljalle. Kostoksi tästä äitini jätti minut yksin itkemään. En tietenkään tietäisi näitä asioita, ellei äidilläni ollut pakonomaista tarvetta puhua koko ajan.

Mantelitumake on liskoaivojen ylin ohjauskeskus, joka varastoi tunteitamme lapsuuden ensimmäisinä vuosina kokemistamme tilanteista tehden siten kaikesta kokemastamme meille henkilökohtaisesti merkityskellistä. Mantelitumakkeen tunnemuisti aktivoituu erityisesti pelko- ja raivotilanteissa salamannopeasti (refleksinomainen itsesuojelutoiminta).

Toimintansa mukaan mantelitumaketta voisi kutsua myös hälytyskeskukseksi, joka laukaisee välittömän, primitiivisen, voimakkaan ja mustavalkoisen reaktion uhkatilanteessa. Varhaiset mantelitumakkeen tunnemuistot voivat laukaista hälytystilan, jonka nostattama uhka voi todellisuudessa kuulua kauas historiaan, ei tähän hetkeen.

Mantelitumake todennäköisesti on helisemässä jatkuvasti sen takia, että hoivani on ollut kovakouraista ja mekaanista – olinhan koston välikappale. Oikeastaan koko lapsuuteni oli täynnä näitä hälytyksiä aiheuttavia tilanteita, yhtä kaaosta ja sekasortoa.

Limbinen järjestelmä on liskoaivoja korkeampi, monien aivoalueiden muodostama tunnekeskus, joka tuottaa, käsittelee ja jakaa eri aivokerroksiin voimakkuudeltaan ja sävyiltään erilaisia tunteita ja yhdistää niiden synnyttämiä fyysisiä kokemuksia. Siinä missä liskoaivot ilmentävät vain perusmielialoja ja mantelitumake mustavalkoisuutta, mahdollistaa limbinen järjestelmä laajemman tunnemaailman ja ehdollistumista kehittyneemmän oppimistavan tämän eri alueiden välisen yhteistyön kautta.

En tiedä, mutta voisiko limbinen järjestelmä liittyä jotenkin siihen, että reagoin voimakkaasti oman kehoni sisäisiin viesteihin. Minulla on kokemus, että jos minulla on vatsavaivoja tulen torjutuksi ja taas jos homma luistaa, olen todella suosittu. Edelleen tämä toteutuu. Se liittyy oman arvioni mukaan omaan käytökseeni. Mielialani värittävät voimakkaasti esim sitä, miten sosiaalinen olen ja millaisen yhteyden pystyn tarjoamaan muille.