Jäytävän epävarmuuden ja loputtoman epäilemisen takana onkin kiintymyssuhdevaurio?

OCD:lle tyypillistä on jatkuva epäileminen ja sisälmyksiä kaivertava epävarmuus. On vaikeaa luottaa mihinkään tai keneenkään. Kaikista vaikeinta tuntuu olevan luottaa omaan muistiinsa ja havaintoihina.

Voisiko OCD olla kiintymyssuhdevaurion oire?

Kiintymyssuhdemalliksi kutsutaan sisäistettyä mallia maailmasta ja ihmissuhteista

Varhaiset kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten elinvuosien aikana ja ovat yksilön varsin pysyviä käsityksiä maailmasta ja ihmissuhteista.

Käsittääkseni tätä näkemystä maailmasta ja ihmisistä on todella vaikeaa muuttaa, ellei sitten ole niin onnekas että löytää ympärilleen turvallisesti kiintyneitä ihmisiä. Oman näppituntumani mukaan kuitenkin ”hulluilla” on  usein ”hulluja” ihmissuhteita toisten ”hullujen” kanssa. Mutta siis toki on toivoa, jos oman pään saa järjestykseen ja löytää ympärilleen tasapainosia ihmisiä.

Kiintymysmalli aktivoituu stressaavassa tilanteessa, esimerkiksi yksin jäädessä, epävarmuuden tai pelon hetkinä. Aikuisella ihmisellä kiintymysmalli aktivoituu  siirtymävaiheissa (muutto, työpaikan vaihdos) sekä odottamattomissa stressiä ja traumaattisia kokemuksia tuottavissa tilanteissa (taloudellinen menetys, sairastuminen, läheisen kuolema).

Näissä tilanteissa ainakin itselläni aktivoituu myös OCD.

Millainen on sitten ristiriitaisesti turvaton kiintymyssuhdemalli?

Kiintymyssuhdemalli voi kehittyä turvattomaksi eri tavoin. Epäjohdonmukaisessa tunneilmapiirissä kasvanut lapsi voi kehittyä ristiriitaisesti turvattomasti kiinnittyneeksi. Tällöin lapsi ei osaa ennakoida aikuisen tunnereaktiota. Vanhemman reaktio on lapsen kannalta ennustamaton ja yllättävä. Sama toiminta, esimerkiksi lapsen avun tarve, voi toisessa tilanteessa saada aikuisen suuttumaan ja toisessa tilanteessa auttamaan lasta. Lapsi joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan ja jännittyneenä pyrkien ennakoimaan aikuisten tunnetiloja. Hän pyrkii käyttäytymään tavalla, joka ei aiheuta aikuisessa negatiivista reaktiota.

Itselläni tämä on aiheuttanut tarpeen koko ajan kontrolloida omia tekemisiäni. Esim videoin käsienpesurituaalini, kaikki sähkökoneiden tarkistukset yms. Jos koen jonkin tulevan asian uhkaavana, videoin valtaosan puuhasteluistani ennen tilannetta. En syyttele tai syyllistä itseäni tästä taikauskoisesta toiminnasta, videoiminen on minun tapa rauhoitella itseäni; se on oma turvatoimenpiteeni, joka ei loukkaa ketään. Tyhjennän puhelimen muistia parin päivän välein ja silloin vanhentuneet videot lentää roskiin.

Pyrin OCD:ssa haittojen minimointiin, siihen että pakko-oireilu vie minulta mahdollisimman vähän. Minulle on tärkeää että stressitasoni pysyvät kohtuullisena, minä pysyn liikkeessä ja dynaamisena. Ja minua on syyllistetty jo vuosikymmeniä, ei kiitos enää sormella osoittelua ja pettyneitä katseita.

Aikuisena ristiriitaisesti kiinnittynyt henkilö on usein herkästi ahdistuva ja uupuva. Hän tarkkailee muiden ihmisten tunnereaktioita ja pyrkii välttelemään konfliktitilanteita omien tunteidensa kustannuksella.

No kyllä! Tätä kutsutaan myös läheisriippuvuudeksi.

Entä mitä tarkoitetaan välttelevällä turvatomalla kiintymyssuhdemallilla?

Tunneilmaisultaan köyhässä ilmapiirissä kasvanut lapsi oppii yleensä välttelevän turvattoman kiintymyssuhdemallin, jossa kaikenlaisten tunteiden ilmaisua pyritään välttelemään. Usein taustalla on vanhempien masennus. Vanhemmilla ei ole ollut kykyä ottaa vastaan lapsen negatiivisia tunneilmaisuja eikä myöskään positiivisia tunteita ole ilmaistu avoimesti.

No meillä kotona on kyllä naurettu ja heitetty läppää, mutta äitini ei ole jaksanut ottaa vastaa negatiivisia tunneilmaisujani. Edelleen tunnen musertavaa syyllisyyttä aina kun olen vihanen. Myös siksi koska mieheni pelkää minua, kun olen hänelle vihanen – häneltä katoaa turvan tunne. Jos taas olen jotain muusta syystä vihainen, hän suhtautuu asiaan joko huvittuneesti ja tai saa jopa mielipahastani mielihyvää.

Vanhemman ollessa masentunut lapsi saattaa vähitellen passivoitua, kun hän kokee, ettei hänen tarpeillaan ja tunneilmaisuillaan tunnu olevan vaikutusta aikuisen käyttäytymiseen. Lapsi vetäytyy ja pyrkii kontrolloimaan omia tunneilmaisujaan.

OCD on itselleni huonon epävarmuuden sietokyvyn kompensoimista rituaalinomaisella käytöskellä. Kontrolloin myös ”kiellettyjä” tunteita pakko-oireilla. Jos tunnen ”väärin” tunnen oloni uhatuksi, koska olen vääränlainen. Uhka herättää turvattomuutta, ja apuun tulevat pakko-oireet eli kaaottisen ja pelottavan maailman ainoat asiat, joihin voin luottaa ja joita voin kontrolloida.

Lapsi hakee hyväksyntää toiminnan avulla ja saattaa olla hyvin ankara itseään kohtaan.

Olen todella ankara itselleni. En niinkään aktiivisesti ole vaatimassa täydellisiä suorituksia, mutta tunnen syvää surua siitä, että en ole riittävän hyvä. Täydellisempänä olisin enemmän turvassa ilkeältä arvostelulta ja häpeisin itseäni vähemmän.

Välttelevän kiintymyssuhdemallin omaksuvan vanhemman on vaikea tunnistaa lapsensa tunteita, ottaa vastaan suoria tunneilmaisuja ja tuoda esiin omia tunteitaan. Lapsen ilmaistessa voimakkaita tunteitaan vanhempi saattaa jättää lapsen yksin tai pyrkiä kieltämään lapsensa negatiiviset tunneilmaisut.

Yksin jättäminen on ollut myrkkyä turvallisuuden tunteelleni.

Vielä jäljellä kaoottinen eli jäsentymätön kiintymyssuhdemalli

Jos perheen ilmapiiri on ollut hyvin epäjohdonmukainen ja lapsen kannalta vahingollinen, puhutaan kaoottisesta eli jäsentymättömästä kiintymyssuhdemallista. Tällaisessa perheessä vanhemmat ovat epäluotettavia ja jopa vaarallisia lapselle. Perheessä voi olla alkoholiongelmia tai väkivaltaa. Lapsen on vaikeaa luottaa aikuisiin ja usein perheenjäsenet kärsivät erilaisista psyykkisistä ongelmista. Kaoottinen kiintymyssuhdemalli on harvinaisin kiintymyssuhdemalli.

Tämäkin kyllä kuulostaa tutulta, koska olen saanut nyrkistä (tosin veljeltäni), isälläni oli alkoholiongelma ja äitini sai raivokohtauksia.

Lähde:

https://www.terveyskirjasto.fi/odk00026