Juuttumisella on iso rooli OCD:ssä
Itselläni OCD on ollut (ja on edelleen) ennen kaikkea toiminnanohjauksen häiriö. Se näkyy arjessa asioiden aloittamisen vaikeutena, siirtymisien kaoottisuutena ja ajatusten jumittamisessa. Jos nukun huonosti ja suoleni ei toimi, voin olla pomminvarma, että aivoni pyörittävät jotain vastenmielistä ajatusta taukoamatta.
Päivittäin minulta katoaa myös motivaatio kaikkeen, senkin syyn takia toiminnanohjaukseni tökkii.
Olen joka päivä jossain vaiheessa vuorokautta olotilassa, jolloin minua ei kiinnosta yhtään mikään. Voisin vaikka vaan kuolla pois. Tähän liittyy usein myös dissoilua, jolloin tavallaan pääsen tai ehkä enemmänkin joudun metakognitiiviseen tilaan, jossa olen äärimmäisen tietoinen itsestäni. Tämä tietoisuuden tila tuntuu siltä kuin tipahtaisin kiertoradalle omasta elämämästäni, minusta tulee tekijän sijasta sivustaseuraaja.
Jos voisin itse päättää, olisin aina sisällä elämässäni ja itsessäni, olisin aina se aktiivinen puuhastelija, luopuisin mielelläni siitä tarkkailijan roolista.
Tarkkailijan roolissa näen itseni kulkemassa elämänjanallani täällä telluksella. Asioista tulee samantekeviä, koska teen mitä tahansa, olen vääjäämättä kulkemassa kohti omaa kuolemaani. Kaikki tiet vievät siis samaan lopputulokseen, kehoni rapistumiseen ja tietoisuuteni sammumiseen. En sinänsä pelkää kuolemaa, koska kuolema tuntuu samalta kuin tuntui ennen syntymää, eli ei miltään.
No mutta takaisin tälle planeetalle ja toiminnanohjaukseen.
”Toiminnanohjauksen häiriö tarkoittaa vaikeutta suunnitella, aloittaa ja toteuttaa toimintaa mielekkäästi. Tehtävän aloittamisen vaikeus on tämän häiriön keskeinen osa. Kun ei osaa päättää, mistä aloittaa, voi olla, että hän ei tee kyseistä asiaa ollenkaan. Eräs yleinen piirre toiminnanohjauksen häiriössä on juuttuminen eli perseveraatio. Sitä voi ilmetä ajattelussa, puheessa, muistissa tai liikesuorituksissa. Tällöin ihminen jää toistamaan tiettyä asiaa eikä kykene lopettamaan.”
”Juuttuminen on siis saman toiminnon, sanan, lauseen, ajatuksen tai muun käyttäytymisen pakonomaista toistamista. Juuttuminen vaikeuttaa tai estää henkilön yleistä toimintakykyä. Juuttumiseen liittyy vaikeus toiminnan joustavaan etenemiseen, sen ajoitukseen ja hallintaan. Juuttuminen on sitä voimakkaampaa, mitä tietoisemmin henkilö yrittää siitä irtautua.”
”Häiriö voi ilmetä toistuvana päänsisäisenä juuttumisena, jolloin jokin mielikuva, muistikuva tai sana toistuu asiaan kuulumattomassa tilanteessa. Juuttuminen ei välttämättä näy voimakkaasti henkilön olemuksessa. Joskus kuitenkin toiminnon jatkaminen on vaikeutunut, jolloin henkilö ei etene liikesarjan osasta tai toiminnosta seuraavaan. Selvä tauko tai huomion kiinnittäminen muualle helpottavat juuttumisesta irtautumista.”
Kuulostaa kovin tutulta! Perseveraatiolla on mielestäni suuri rooli OCD:ssä. Jumittuminen on epäluuloisen epätietoisuuden ohella yksi tuhoisimmista OCD:n oireista. Ellei jopa se viheliäin.
Juuttuminen on taas yksi syy lisää, miksi en näe kompulsiotaulukoiden täyttämisessä mitään tolkkua. Toinen syy on se, että oma OCD:ni luikertelee teemasta toiseen valonnopeudella – kun yhdet ehdot on täytetty, on jo nurkan takana seuraava uhka. Vaikeina päivinä se olisi tavallaan loputon suo, koska vääriä häläreitä voi tulla lähes mistä tahansa aiheesta.
Mielestäni tämän bloggaamisenkin voisi nähdä jonkiasteisena perseveraationa. Selvästikin jumitan tässä aiheessa!
Lähteet:
https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/sairastumisen-jalkeen/muutokset/muut-hairiot/#d11d3b16https://fi.wikipedia.org/wiki/Juuttuminen