keppiä vai porkkanaa
Neuropsykologi Rick Hansonin mukaan aivoilla on sitkeä taipumus takertua ikäviin asioihin. Tämä negatiivinen vinouma juontuu aivojen kehityshistoriasta.
Hanson havainnollistaa tilannetta porkkana-keppi-jaottelulla. Ne ovat Hansonin mukaan tärkeitä kumpikin, mutta niiden välillä on yksi huomattava ero: elonjäämisen näkökulmasta kepit ovat tärkeämpiä kuin porkkanat.
”Jos et saa porkkanaa tänään, saatat saada sen huomenna, mutta jos et tänään onnistu väistämään keppiä, voi käydä niin, että sinulla ei sen koommin ole tarvetta porkkanoillekaan.”
Tämä oli niin mainio, että nauroin ääneen!
”Silloinkin kun olet rento, onnellinen ja yhteydessä toisiin, aivosi tutkivat ympäristöä etsiskellen mahdollisia vaaroja, pettymyksen aiheita ja ihmisten välisiä ristiriitoja. Mielen taustalla on yleensä hiljaista mutta havaittavissa olevaa levottomuutta, tyytymättömyyttä ja erillisyyden tuntua, joka pitää valppautta yllä.”
Oma lapsuuteni oli täynnä vaaroja, pettymyksen aiheita ja ihmisten välisiä ristiriitoja! Ei siis mikään ihme että OCD-aivoni skannaavat edelleenkin mahdollisia uhkia vilkaasti. Turvaton taustani pitää valpautta ja tarpeetonta ylivireyttä yllä – ja ODC paukuttaa turhia häläreitä. Se on uuvuttavaa ja ärsyttävää, mutta onneksi lääkkeillä saa pahimman ahdistuksen pois.
Lähde: