Kostaminen tuntuu hyvältä

Mieti miten kostat

Kostaminen tuntuu tutkimusten mukaan hyvältä, enkä yhtään epäile tutkimustulosta. Astuin uutena vuotena avopuolisoni asettamaan ansaan ja olen sen jälkeen kostanut googlailemalla asuntoja, hotelleja, air bnb -vaihtoehtoja. Kävin myös Tinderissä pörräämässä.

Kostonhimoisen piirteen hyväksyminen itsessä ei ole helppoa ja omien havaintojeni perusteella melko harva edes tunnistaa itsessään kostonhimon.

”Tutkimusten mukaan sosiaalinen torjunta laukaisee ihmisessä tarpeen korjata tunteen millä tahansa keinolla – jopa siten, että laittaa alkuperäisen tunteen synnyttäneen henkilön kärsimään. Tutkimuksessa ilmeni, että aggressio voi todella toimia mielialan parantajana. Vaikka tutkimus keskittyi torjumiseen liittyvään aggressioon, se voi tutkijoiden mukaan selittää muitakin tilanteita, missä aggressio voi parantaa ihmisten mielialaa. Kostonhalu on vahvimpia tunteitamme. Aivomme nauttivat kostosta.”

Itseäni on auttanut sen hyväksyminen, että myös itselläni on näitä ”kiellettyjä” ja suorastaan ”alhaisia” tunteita, taipumuksia, tai sanoisinko jopa että tarpeita.

Omasta mielestäni on äärimmäisen tärkeää tunnistaa milloin kostonhimo herää ja kostaa niin, ettei siitä ole itselleen tai muille kohtuutonta haittaa (kuten pään sisällä ajatuksen tasolla ”nyt jätän sen lapsellisen kusipään” tai projisoimalla kostotoimet johonkin oheistoimintaan, kuten puhelimella häröilyyn.)

Luulen että jopa OCD-rituaalit ovat palvelleet minua jonkin sortin kostotoimenpiteenä – tosin silloin olen kääntänyt vihan itseeni. En suosittele!

Lähde: https://tekniikanmaailma.fi/kostaminen-tuntuu-hyvalta-kertoo-uusi-tutkimus/