Laula sen päälle?

Joskus jos en pääse eroon pakkoajatuksista, laulan niiden päälle. Parhaiten toimii lyhyet ja ytimekkäät rallatukset, kuten ostakaa makkaraa. Itselläni pakkoajatukset ovat kehämäisiä, aivoihin syvälle urautuneita hiihtolatuja, joten saan hyvin laulettua niiden päälle. Makkaralaulu on siitä sopiva, että siinä on kolmen tavussa sanoja OS-TA-KAA (3) MAK-KA-RAA (3), MAR-KAL-LA (3) JA (+1) KAH-DEL-LA (3) JO (+1) PAL-JON SAA (3).

Toinen mitä käytän usein töissä, kun asiakas heittäytyy hankalaksi, mutta vastaan sanominen vaikeuttaa omaa työtä, ja pääsen helpommalla tukahduttamalla aggressioni. KAHDEKSAN, KAHDEKSAN, KAHDEKSAN, KAKSI PALLOA, KAKSI PALLOA, YLÄPALLO, ALAPALLO, YLÄPALLO, ALAPALLO. Käyn mielessäni kahdeksikon kehiä. Joskus myös piirrän kahdeksikkoa. Myös siinä on aivoihini sopivat kehät ja sen voi jakaa maagisella numerolla kolme. KAH-DEK-SAN.

Käytän myös laskemista: ”yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan. Pysähdy! Missä olet? Onko sinulla oikeasti mitään hätää? Ei ole! Yhdeksän jatkaa”. Siten en jää tarkistelemaan mitään, jumiin johonkin tiettyyn asiaan, vaan pystyn siirtymään seuraavaan tehtävään.

Numerot ja hölmöt laulut siksi, koska ne ovat sisällöltään neutraaleja. Aivoillani on OCD:n takia tarve pyöritellä asioita. Jos en saa tätä toimintaa loppumaan pelkästään päättämällä, että nyt tämä saatanan paska loppuu, niin voin ainakin valita, mitä turhaa siellä lingossa on.

HOOSIANNA DAAVIDIN POIKA, on myös hyvä.