Mitä minä tarvitsen kun minua ahdistaa?
”Itsemyötätunnossa katse kääntyy myötätunnon osoittamisesta toisille ihmisille sisäänpäin, itseen. Itsemyötätunto tarkoittaa sen myöntämistä, että kaikki ovat myötätunnon arvoisia, myös itse kokija. Monet ihmiset kuitenkin käytännöllisesti tietävät, mitkä ovat itselle sopivia keinoja auttaa itseä vaikealla hetkellä.”
En minä ainakaan tiedä!
Tänään ennen tenttiä kehollinen traumamuisto tai mikä lie sai minut taas ylivirittyneeseen tilaan kello 15 iltapäivällä. Aivoni ovat ohjelmoineet itsensä pitkäaikaisen stressin takia olemaan varuillaan iltapäivisin, koska silloin isoveljeni tuli koulusta ja purki kaikki päivän pettymykset minuun. Usein myös äitini kiukutteli ja valitti joka asiasta työpäivän jälkeen. Vasta myöhään illalla hän kertoi, mikä oikeasti häntä harmitti.
Asennoitumisena itsemyötätuntoa voidaan pitää vahvistettavissa olevana taitona, jonka avulla kysytään itseltä: ”mitä nyt tarvitsen?”.
Mistä sen tietää, mitä milloinkin tarvitsee?
Joskus minun on vaikea edes tunnistaa nälkää, jos tunteiden tuulimylly on pyörähtänyt käyntiin. Ahdistus on niin kovaa, että se sumentaa ajatteluni. En ole vielä keksinyt muuta keinoa kuin lääkkeet. Joskus ulkona liikkuminen auttaa, mutta ei aina. En pysty syömään jännittyneenä. Kahvi ehkä menee ja keksit, mutta ne auttavat vain puoli tuntia ja ahdistus tulee takaisin, joskus jopa rajumpana.
”Itsemyötätunto sallii sen myöntämisen, että joskus omat odotukset ovat kohtuuttomia tai tehdyt arviot vääriä. Itsemyötätunto kohdistuu siihen, mikä perimmäisesti on rakentavaa ja tarkoituksenmukaista omassa toiminnassa. Itsemyötätunto ruokkii turvallisesta katsantokannasta motivaatiota paremmin kuin uhkatilan aiheuttava itseen kohdistuva kritiikki.”
No itsemyötäntuntoa sitten kiitos lisää! Onneksi työn alla on opinnäytetyö aiheesta. Olen mielestäni itsemyötätuntoinen itseäni kohtaa, paitsi kun egoni on uhattuna, kuten ennen tenttiä, koska suoritustani arvioidaan. Silloin olen niin jännittyneessä tilassa, että tunnemieli jyllää, eikä itsemyötätunto saavuta viisasta mieltäni
Tässä vielä jo kertaalleen käyttämäni kuvio. Omat psyykkiset ongelmat johtuvat luultavasti siitä, että aina välillä häröilen eri triggereiden takia tunnemielen puolella, enkä saa yhteyttä järkevään mieleen, jonka avulla pystyisin keskittymään ja suunnittelemaan. En saavuta myöskään viisasta mieltä, koska tunnemieli ja järkevä ajattelu eivät kohtaa.
Eniten minua kiinnostaisi keholliset keinot, miten laskea joka päiväistä stressihormonien hyökkäystä. Tänään heijasin itseäni, kun en keksinyt muutakaan. Se auttoi hetken.
Lähde: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/117486/RissanenJohanna.pdf?sequence=2