Mitä on IFS-terapia? Osa 2

Vielä jatkan IFS-terapiasta:

Internal Family systems on kehitetty 1980-luvulla. IFS:n mukaan ihmismieli koostuu suhteellisen itsenäisistä alipersoonallisuuksista, joista jokaisella on omat näkökulmansa ja ominaisuutensa. IFS kuvailee perheteorian avulla, millaisiksi kokonaisuuksiksi nämä alipersoonallisuudet järjestäytyvät.

IFS:n mukaan mieli koostuu tietoisuuden keskuksesta eli itseydestä ja kolmen tyyppisistä alipersoonallisuuksista eli osista:

• järjestäjistä
• karkotetuista
• pelastajista
  –
  Jokaisella osalla on omat näkemyksensä, kiinnostuksen kohteensa, muistonsa ja tulokulmansa. IFS:n ydin on, että jokainen osa pyrkii ihmisen kannalta hyvään, vaikka sen toiminta tai vaikutukset näyttäisivät olevan haitallisia tai aiheuttavan toiminnan häiriöitä. Koskaan ei siis ole syytä taistella osaa vastaan, pakottaa sitä tai yrittää hankkiutua siitä eroon. IFS-menetelmä pyrkii edistämään sisäistä yhteyttä ja harmoniaa.

Roolit, joissa osat ovat, voivat olla äärimmäisiä tai hyvinvointia ja tasapainoa edistäviä. IFS keskittyy äärimmäisissä rooleissa oleviin osiin, koska ne tarvitsevat terapiaprosessin mahdollistamaa muutosta. 

• Karkoketut ovat osia, jotka kantavat yleensä lapsuudesta kumpuavaa kipua, häpeää, pelkoa tai muuta traumaa. Järjestäjät ja pelastajat yrittävät pitää nämä osat poissa osat tietoisuudesta, jotta voisivat estää niiden kipua pääsemästä pintaan
  –
• Järjestäjät ovat osia, joilla on ennaltaehkäisevä suojaava rooli. Ne vastaavat siitä, miten yksilö on vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa, jotta voisivat suojella häntä satutetuksi tulemiselta ja ehkäistä tuskallisia tai traumaattisia tunteita ja kokemuksia tulvimasta tietoisuuteen. MINUSTA OCD ON TÄLLAINEN JÄRJESTÄJÄ, ja sen tehtävä on tosiaan suojella satutetuksi tulemiselta ja estää tuskaisten olotilojen aktivoitumista. Voisiko olla näin?
  –
• Pelastajat ovat osia, jotka aktivoituvat, kun karkotetut nousevat pintaan ja vaativat huomiota. Nämä osat pyrkivät harhauttamaan ihmisen huomion pois karkotettujen kokemasta kivusta impulsiivisella käyttäytymisellä, kuten ylensyönnin, päihteidenkäytön, väkivallan tai seksuaalisen käyttäytymisen avulla. Ne voivat kääntää huomion pois kivusta myös hienovaraisemmilla tavoilla, kuten ylityöskentelyllä tai ylilääkitsemisellä. (Oma OCD:ni saattaisi rakentua läheisteni pelastaja-osille, jolloin omasta epävarmuudesta on yritetty päästä eroon syyllistämällä minua. Näen tämän bloggaamisen omana pelastaja-osana, täällä yritän käsitellä tuskaisia olotilojani järkeistämällä tunnekokemuksiani ja ottamalla niihin etäisyyttä tiedon avulla)

Osien alla IFS hahmottaa ihmiset eheinä. Jokaisella on osista erillinen ”todellinen minä”; henkinen keskusta, joka tunnetaan nimellä itseys. Myös ihmisillä, joiden kokemusta tavallisimmin hallitsevat erilaiset osat, on pääsy itseyteen ja sen parantaviin kykyihin ja ominaisuuksiin: uteliaisuuteen, yhteyteen, myötätuntoon ja rauhaan. IFS:n mukaan terapeutin tehtävä on auttaa asiakasta erottautumaan osistaan ja löytämään itseyden tilaan, josta käsin hän voi olla yhteydessä osiinsa ja auttaa niitä parantumaan. Siten osat voivat luopua äärimmäisistä rooleistaan ja löytää luontaisen, harmonisen tilansa sekä keskinäisen kanssakäymisen, jota itseys johtaa. 

IFS keskittyy osien ja itseyden välisiin suhteisiin. IFS-työskentelyn tavoitteena on rakentaa yhteistyökykyistä, luottavaista suhdetta itseyden ja kaikkien osien välille. Osien välillä on pääasiallisesti kolmenlaisia suhteita:

• suojelua
• vastakkainasettelua ja
• liittoumia

Järjestäjät ja pelastajat huolehtivat suojelemisesta, jonka tarkoituksena on sekä estää karkotettuja vahingoittumasta että turvata ihmistä karkotettujen kivuilta.

Vastakkainasettelu ilmenee kahden osan välillä, jotka kamppailevat keskenään siitä, kuinka henkilön tulisi tuntea tai käyttäytyä tietyssä tilanteessa. Kumpikin osapuoli uskoo, että sen on pakko toimia omalla tavallaan vastatakseen toisen osapuolen äärimmäiseen käyttäytymiseen. IFS tarjoaa työkalun polarisoituneiden osien kanssa työskentelyyn. TÄMÄN VASTAKKAINASETTELUN TUNNISTAN OMASTA MIELENI DYNAMIIKASTA SELVÄSTI, olisi kuin mieleni sisällä olisi riitatilanne.

Liittouma on sellainen osien välinen suhde, jossa ne toimimivat yhteistyössä saavuttaakseen yhteisen päämäärän.

Hmm, pitäisi siis etsiä liittolaisia, tehdä mielensisäisiä liittoutumia, sillä tavalla voisi välttää vastakkainasettelua?

Lähde:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Internal_Family_Systems_-malli