OCD on suojelumekanismi!

OCD:hen on liitetty usein määre: Safety seeking behaviour, joka suomennettuna voisi olla turvallisuutta etsivä käytös. OCD:n avulla siis etsitään ja ylläpidetään turvallisuuden tunnetta. Minusta tämä on jo huimaa edistystä! Tiedostetaan, että kyse on tosiaan turvattomuudesta, turvallisen tilan etsimisestä, turvan tunteen palauttamisyrityksistä.

Silloin kun minulle lääkäri läpsäsi OCD-diagnoosin, poliklinikan ”terapeutti” ei selittänyt käytöstäni millään ulottuvuudella, mutta kehoitti minua vetämään sormesta peilin edessä, jos minulle tuli tarve ritualisoida. Naurattaa nämä muistot, vaikka se oli hirvittävän pelottavaa aikaa.

Minusta OCD:n avulla etsitään suojaa omalta vääränlaisuudelta, joten olen alkanut pohtia – onko OCD-potilas kokenut olevansa uhkaavissa tilanteissa suojaton?

Siten OCD ei olekaan defenssimekanismi, vaan se on suojelumekanismi. Kyse ei olekaan defenssistä, vaan OCD:n avulla yritetään saavuttaa ja ylläpitää suojaa. Jankuttavien ajatusten ja toistuvien rituaalien avulla yritetään varmistella, ettei itse vaan ole viallinen ja niiden avulla tarkistaa, että on oikeanlainen. Se voisi olla verrattavissa uskonnolliseen rukoiluun ja mitä syvemmällä ihminen on omissa OCD-kuvioissaan, sitä ”hartaampi” hän on.

Eli mitä syvemmälle hän vajoaa dissoilua muistuttavaan OCD-maailmaansa ja mitä enemmän hänellä on maagisia elementtejä, sitä nuorempana hän on saanut viiltoja perusturvallisuuden tunteeseensa ja sitä syvempiä haavat ovat?

OCD-potilaita yhdistääkin siis suojattomuus? Voisiko meidän hermostossa olla viesti: ”olen vaarassa jos olen vääränlainen”.