OCD:n syyt ovat osittain tiedostumattomia

Alitajunta

”Osa ihmisen psyykkisistä prosesseista tapahtuu automaattisesti ja tiedostamatta. Eri näkemykset eroavat kuitenkin siinä, miten monimutkaisia tai tarkoitushakuisia tiedostumattomat prosessit ovat. Alitajunta on mielen tiedostomaton osa, jonka sisältöä ei voida saada varsinaiseen tietoisuuteen eli tajuntaan.”

Omasta elämästäni on viime aikoina karissut kaikki ”taika”pois. Asiat eivät ole minulle enää entiseen tapaan maagisia arvoituksia, joihin etsin kiivaasti vastauksia. Samalla mielenterveysongelmistakin on kadonnut tietty mystisyys.

Mielessäni asuvan unelmatehtakin toiminta on nyt tauolla, pääni ei tuota enää samanlaisia autuaaksi tekeviä ajatuksia tulevaisuudessa tapahtuvista hyvityksistä, kuten huikeasta urasta mielenterveystyön parissa, unelmien parisuhteesta jossa kaikki tarpeeni ja toiveeni huomioitaisiin, taikka keksintöjeni realisoinnista ja niiden avulla rikastumisesta.

Koko sana alitajunta kuulostaa itsestäni jotenkin hörhöltä. Tiedostamaton – siinäkin on jotenkin kummallinen klangi, mutta tiedostumaton – sen voin hyväksyä! Ja koska OCD mokoma on maailman irrationaalisin sairaus, osa näistä prosesseista ovat alkujaan mieleni tiedostumattomasta osasta, en voi kiistää sitä!

Pakko-oireisista rituaaleistani jotkin on sellaisella tavalla järjettömiä, ettei niitä pysty perustelemaan itselleen millään rationaalisella argumentilla. Monet asiat ovat ihmisille tiedostumattomia, erityisen sokeita ihmiset vaikuttavan olevan omalle käytökselleen.

Onhan OCD:kin ollut minulle kryptinen, koska sen mukana tuleva käytös ei ole järjellä selitettävissä ja siitä syntyy jäätävä ristiriita. Olen silti sitä mieltä, sen tasoinen tietoisuus omista ajatuksista, reaktioistaan ja tunteistaan, mitä minulla on itsestäni, on lähinnä haitallista. Se on kuormittavaa ja vie liikaa huomiota pois muista asioista. Se vaikeuttaa myös yhteyden muodostamista toiseen eli sosiaalisia kontakteja.

Mutta minä en syytä itseäni enää tästä altaan syvässä päässä sukeltelusta. Minut on monen tasoisten traumojen kautta asetettu sellaiseen ansaan, että minun on ollut pakko etsiä ulospääsyä tarkkailemalla itseäni ja ympäristöäni. Millainen minä olen ja millaista palautetta saan, ne ovat olleet ristiriidassa – eivätkä ne ole edelleenkään täysin synkassa.

Itselleni mielenterveys ei ole mitään taikatemppuja tai rakettien ilotulitusta, unelmia kohti menemistä, vaan ihan tavallisia arkisia asioita ja puuhasteluja ilman turhaa hätää ja ajatusten tulvaa päässäni.