Onko haaveilu disso-oire?
Klikkasin itseni sisään Vauva.fi sivustolta keskusteluketjuun otsikolla: Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia:
”C-PTSD:n lapsuudessaan saaneilla on paljon päiväuneilua. Eli dissosioidaan itsensä jonnekin muualle ja rakennellaan jotain unelmia ja pilvilinnoja. Vaikkapa ollaan tyytyväisesti jossain rakkauskuvitelmassa. Tämä on asia, jonka olen tajunnut vasta aikuisena. Lapsena ja nuorena olin tällainen kokopäiväunelmoija, jos niin voi sanoa. Aikuisetkin joko naureskelivat tai pyörittelivät silmiään asialle ja opin itsekin ajattelemaan, että minä nyt vain olen sellainen hupsu haaveilija. Nuorena aikuisena eteen alkoi tulla tilanteita, joissa uneksimiseni ei ollut enää pelkästään hassua ja harmitonta vaan aidosti sekä omaa että toisten elämää hankaloittavaa jumittamista, sekoilua ja todellisuuspakoa. Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin, että kyse oli dissosioinnista.”
Siis mitä? Dissoiluako oma unelmointini on ollut? Minulla on ollut lapsesta asti hyvin rikas sisäinen maailma ja on ollut autuasta vajota sinne fantasioiden pariin, kun todellisuus on ollut sietämätöntä.
”Nykyään olen paljon paremmin ympäröivässä maailmassa kiinni ja tietoisempi itsestäni, vaikka edelleen minulla on taipumusta ns. lääkitä traumojani päiväunelmoinnilla. Olen kuitenkin onnistunut pitämään unelmoinnit yksityisenä, omaan aikaani kuuluvana viihteenä enkä jää enää kiinni niihin kesken kauppareissun. Tai ala kesken työpalaverin jotenkin oudosti etääntyä tilanteesta, kun ilmapiiri alkaa tuntua liian kuormittavalta.”
Juuri tätä unelmointi on minulle – itsensä lääkitsemistä ja ihan parasta viihdettä. Haaveilemalla saa nostettua omaa mielialaa ja kulutettua aikaa tarvittaessa. Vuosien saatossa pilvilinnat ovat tietenkin muuttuneet satoja kertoja. Tämä blogikin perustuu haaveelle kirjan kirjoittamisesta. Sekä illuusiolle, miten ensimmäisenä ihmisenä maailmankaikkeudessa ratkaisen oman nokkeluuteni ja uurastukseni ansioista OCD:n tarkan syntymekanismin.
Linkki keskusteluketjuun:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5121795/traumat-ovat-pilanneet-elamassani-monia-asioita-kohtalotovereita