Onko ihmisellä vapaa tahto?
Onko ihmisellä vapaa tahto? Huomaan usein pohtivani tätä. Vai olemmeko geeniemme vankina, kohtaloihimme sidottuja, vain ympäristömme muovaama tuote?
OCD:tä sairastavana väittäisin, että vapaata tahtoa ei ole – ainakaan siinä määrin, mitä ihmiset haluavat uskoa. Et voi päättää kehosi reaktioista, tunteistasi tai ajatuksistasi, ja juuri nämä kolme tekijää ohjaavat toimintaasi. Onko kyseessä siis umpikuja?
Kari Poikolainen kirjoittaa Duodecimissa (2013): yhteiskunnallinen elämä perustuu ajatukseen ihmisen vapaasta tahdosta ja siihen liittyvästä vastuusta omista teoistaan.
Aivotutkimuksen mukaan meillä on kaksi kilpailevaa päätöksenteko-ohjelmaa. Aivojen alakerrassa määräilee itsekkään genomin ohjeiden mukaan rakentunut ärsyke-palkkio-vahvistus-ohjelmisto. Se ammentaa assosiatiivisesta muistista. Yläkerrassa toimii kehittyneempi ”jos A niin B” -päättelyketjujen järjestelmä. Siitä saamme kiittää kielellistä kykyämme. Kieli tekee mahdolliseksi sen, että voimme tietoisesti ajatella, mitä ajattelemme. Tietoisuus ja vapaa tahto perustuvat jälkimmäiseen.
Monet seikat vaikuttavat siihen, kumman ohjelman mukaan toimimme. Jos ongelma on monimutkainen tai jos etuotsalohkon alueella on vikaa, päättely vaikeutuu ja alakerta pääsee määräilemään. Yläkerran itsetunto voi silloin kärsiä. Pelastukseksi yläkerta keksii jälkiviisauden, jonka avulla voimme selitellä alakerran aikaansaannokset parhain päin. Satuilu on siis egoa palvelemassa.
Päätöksiä ja toimintaa hämmentää vielä neuronien purkauksien satunnaisuus. Tämän vuoksi voi olla mahdotonta ennustaa tarkkaan käyttäytymistä aivojen toiminnan perusteella, vaikka funktionaalisen magneettikuvauksen perusteella on onnistuttu ennustamaan 70 %:ssa tapauksista oikein, ryhtyykö koehenkilö tekemään yhteen- vai vähennyslaskua. Sattuma osuisi oikeaan vain 50 prosentissa.
Evoluutio suosii tasapuolisesti sekä yläkertaa että alakertaa. On ollut eduksi, että päätöksiin osallistuvat molemmat järjestelmät suurin piirtein yhtä paljon. Skitsofrenialle tunnusomainen tunne toimijuuden ja itsekontrollin menetyksestä näyttäisi perustuvan heikentyneisiin kytkentöihin cuneuksen ja gyrus cingulin välillä. Mutta miksi ne ovat heikentyneet, siinäpä kysymys.
Luulen tietäväni vastauksen! Kytkennät ovat heikentyneet, koska skitsofrenikko on elänyt ympäristössä, jossa kaikki toimintavaihtoehdot ovat olleet vääriä. Hän ei ole siis voinut onnistua millään ja sitä kautta tuntea olevansa turvassa. On hän toiminut tai valinnut mitä tahansa, lopputuloksena on ollut yksin jäämistä, nöyryytystä tai syyllistämistä, emotionaalista hyväksikäyttöä, sumuttamista tms.
OCD-potilaalla todennäköisesti on voinut olla jokin keino onnistumiseen esimerkiksi olemalla hurmaava, hauska, nokkela, hyödyllinen tms, eli hänellä on ollut jokin optio pitää itsensä turvassa ja lopputuloksena on tämän optimaalisen tilan loputon metsästys. Kun omat keinot ovat jossain vaiheessa loppuneet, mukaan on otettu maagisia elementtejä.
Onko OCD nimenomaan uskon asia ja rituaalit toimivat niin pitkää kuin niiden maagiseen apuun uskoo? Vai pikemmiten niin pitkään, kun aivot ja hermosto palkitsevat rituaalien suorittamisesta huojennuksella? Ja muita keinoja rauhoittumiselle ei ole?