Vielä jatkan Salon postauksen kopiointia. (Linkki alla)

Siitä löytyi mielenkiintoinen osa, joka koskee oman ulkoisen lapsen tunnistamista. Itselleni koko käsite oli täysin uusi!

Ulkoisen lapsen tunnistaminen

lisää tietoisuutta omista hallitsemattomista reaktioista ja haitallisista puolustusmekanismeista.

Sisäisen lapsen kohtaaminen tuo autenttiset tunteet tietoisuuteen. Ulkoisella lapsella viitataan tiedostamattomiin puolustusmekanismeihin ja ihmiselle itselleen haitallisiin reagointityyleihin. Tulemalla tietoiseksi ulkoisesta lapsestaan, ihminen oppii hallitsemaan tiedostamatonta käyttäytymistään, joka haittaa vuorovaikutusta ja ihmissuhteita.

Ulkoinen lapsi on piilossa oleva elämäsi sabotoija, joka oikeuttaa hallitsemattoman toimintansa väittämällä puolustavansa sinua. Todellisuudessa se ei koskaan ole saanut aikaiseksi muuta kuin ongelmia. Tarkoitus on oppia eristämään vihainen toiminta aidoista tunteista ja lopettaa automaattinen reagointi hankalissa tilanteissa.

Alla on lueteltu joitain ulkoisen lapsen tyypillisiä ja helposti tunnistettavia piirteitä. Lista ei suinkaan ole kattava, mutta sitä voi käyttää toimintamallien tunnistamiseen.

Ulkoinen lapsi on tavallaan sisäisen lapsemme irvikuva. Se ilmaisee vääristyneesti tunteitamme ja toiveitamme. Aluksi sen epämiellyttäviä ominaisuuksia voi olla vaikea tunnistaa tai hyväksyä, sillä sen piirteet ovat kaikkea muuta kuin imartelevia. 

1. Ulkoinen lapsi on itsekäs, hallitseva ja itsekeskeinen osa.
2. Ulkoinen lapsi on kehitysasteeltaan noin 7-vuoden ikäinen. Kyseessä on ikä, jota määrittää itsekeskeisyys.
3. Ulkoinen lapsi on persoonallisuutemme piilotettu puoli. Jopa kaikista kohteliaimmat ja mukavimmat ihmiset voivat käyttäytyä kuin vihaiset 7-vuotiaat, kun he tuntevat olonsa tarpeeksi uhatuiksi.
4. Ulkoinen lapsi on kehityksellisesti tarpeeksi vanha omistaakseen oman päämäärätietoisen egon, mutta ei tarpeeksi vanha ymmärtääkseen toisten ihmisten oikeuksia ja tunteita.
5. Ulkoinen lapsi kiukuttelee, jos se tuntee itsensä kritisoiduksi, torjutuksi tai hylätyksi. Ulkoinen lapsi vaikuttaa emotionaalisesti epätasapainoiselta. Älä syytä ulkoista lastasi – se ei reagoi siihen hyvin.
6. Ulkoinen lapsi syyttää toisia omista vioistaan. Se heijastaa omat ongelmansa läheisiin toisiin.
7. Ulkoinen lapsi kukoistaa kaaoksessa, kriiseissä ja draamassa.
8. Ulkoinen lapsi nautii uhriasemasta.
9. Ulkoinen lapsi rakastaa olla marttyyri.
10. Ulkoinen lapsi keksii tekosyitä.
11. Ulkoinen lapsi ei ole koskaan väärässä.
12. Ulkoinen lapsi toimii kuin tyranni, mutta on sisäisesti pelkuri.
13. Ulkoinen lapsi ei halua näyttää heikkouksiaan.
14. Ulkoinen lapsi vaatii, puolustaa, pettää, manipuloi, viettelee, valittaa ja kostaa saadakseen mitä haluaa, eikä näe siinä mitään väärää.
15. Ulkoisen lapsen tunnetila on vihaisuus.
16. Ulkoinen lapsi ei hallitse vihaansa.
17. Ulkoinen lapsi haluaa kaiken heti.
18. Ulkoinen lapsi yrittää miellyttää muita saadakseen mitä haluaa.
19. Ulkoinen lapsi näyttää itsestään parhaat puolet yrittäessään hurmata. Se voi esittää altruistista, kunnollista, ystävällistä ja hyväksyvää.
20. Ulkoinen lapsi rakastaa riidellä kumppanisi ulkoisen lapsen kanssa ja leikkiä valtapelejä.
21. Ulkoinen lapsi on ylpeä ja turhamainen.
22. Ulkoinen lapsi ei opi virheistään.
23. Ulkoinen lapsi piiloutuu toisilta, mutta ei onnistu piiloutumaan läheisiltä perheenjäseniltä.
24. Ulkoinen lapsi etsii jonkun, jota pitää itsestäänselvyytenä, jotta ei joudu pelkäämään torjutuksi tuloa.
25. Oma ulkoinen lapsi täytyy tunnistaa, omistaa ja hallita.
26. Ulkoinen lapsi on avain muutokseen. Sisäinen lapsi on emotionaalinen totuutemme, eikä sitä voi muuttaa. Tiedostamalla ulkoisen lapsemme toiminta tulevaisuutemme muuttuu.

Yksi parhaista tavoista hallita oma kontrolloimaton käyttäytyminen (jota ulkoinen lapsi kuvaa) on voimistaa yhteyttä sisäiseen lapseen. Ulkoinen lapsi saa voimansa laiminlyödyistä tarpeista ja tukahdetuista tunteista. Autenttisten tunteiden huomioiminen tekee ulkoisen lapsen raivokohtaukset tarpeettomiksi.

Itse suosittelen myös katsomaan ympärilleen ja tunnistamaan omien läheistensä ulkoiset lapset – löytyykö niitä.

Lähde:
Naisen sydän: Raivo

Olen viime aikoina huomannut, että oma ahdistukseni ei aina olekaan pelkoa, vaan välillä sisälläni kuplii raivo. Oma suhteeni aggressiivisuuteen on mutkikas, joten haluan tietää asiasta lisää. (älyllistäminen on yksi omista puolustusmekanismeistani)

Miksi minä en saa olla tyytymätön ja ärtynyt? Miksi en saisi suuttua? Mitä tapahtuu, jos olen avoimen vihainen? Mitä siitä seuraa?

Aloitan Gloria Salon (2014) kirjoituksella Raivo. Linkki alla.

”Olemme tottuneet ajattelemaan, että viha on pahasta. Puhumattakaan kontrolloimattomasta raivon tunteesta. Vaikka viha on räjähdysherkkää ja arvaamatonta, sen ilmaiseminen on välttämätöntä. Käydessäni läpi omaa tuskaani näin usein mentaalisia kuvia itsestäni syöksemässä tulta. Mielikuvissani suustani sinkosi valtavia liekkejä, jotka polttivat vihani kohteen poroksi. Kuva ja siihen liittyvän tunteen voima oli suunnaton.”

Raivo on protesti; sen avulla ihminen taistelee oman arvonsa puolesta ja kieltäytyy olemasta uhri.

”Raivo on protesti. Sen avulla jätetty taistelee oman arvonsa puolesta ja kieltäytyy olemasta uhri. Raivon avulla mitätöimme hylätyksi tulemisen kokemuksen. Torjunnan sisäistämisen jälkeen vihan ilmaiseminen on hyvä merkki. Se tarkoittaa aktiivista vastarintaa koettua emotionaalista kipua kohtaan. Aikaisemmin itseen suuntautunut pettymys kohdistuu nyt ulospäin.”

”Jalostumattomassa muodossaan viha on aggressiivisuutta, joka saa ihmisen toimimaan harkitsemattomasti ja siitä huolimatta tuntemaan olonsa oikeutetuksi. Viha voi kuitenkin olla sekä rakentava että tuhoava tunne. Haaste on kanavoida vihan voima oma-aloitteellisuuteen ja positiivisten muutosten luomiseen.”

”Psykobiologisella tasolla raivo on yksi kehon itsepuolustusmekanismeista. Ihminen valitsee taistella pakenemisen tai paikalleen jähmettymisen sijaan. Raivon vaihe on dynaaminen ja mahdollistaa tekemisen. Raivon avulla on mahdollista heittää idealisointi yli laidan, nousta aikaisemmasta alisteisesta asemasta ja tulla tietoiseksi omasta arvosta.”

”Ajatukset kostosta voivat auttaa luopumaan uhrin asemasta. Kostoajatukset ovat ymmärrettävä puolustusmekanismi, mutta pakonomaisina ne kuluttavat paljon sisäisiä voimavaroja. Vaikka ajatukset kostosta voivat hetkellisesti voimaannuttaa, niiden perusteella toimiminen on tuskin koskaan suositeltavaa. Viha on energisoiva tunne. Sen voiman voi oppia hallitsemaan ja suuntamaan eheyttävään toimintaan. Kostoakin suloisempaa on päästää irti ja voida itse hyvin.”

”Kyky olla erillinen mahdollistaa autenttisen vuorovaikutuksen läheisissä ihmissuhteissa. Se tarkoittaa, että voimme avoimesti olla eri mieltä ja ilmaista omat rajamme ilman, että pelkäämme yhteyden toisiin katkeavan. Osaamme pitää huolta itsestämme, koska emme hukkaa itseämme toisten odotuksiin tai tarpeisiin.”

”Erillään olo on erityisen hankalaa niille, jotka ovat kokeneet hylätyksi tulon varhaislapsuudessa. Heillä hylätyksi tulemisen pelko vaikeuttaa vihaisten tunteiden ilmaisua. Hylätyksi tulemista pelkäävät ovat tottuneet miellyttämään muita ja ovat usein toisista emotionaalisesti riippuvaisia. He eivät siedä emotionaalisen yhteyden katkeamista läheisissä ihmissuhteissa, jonka vuoksi he eivät uskalla avoimesti ilmaista erimielisyyttään.”

”Tärkeä askel kohti terveitä ihmissuhteita on tulla tietoiseksi hylätyksi tulemisen pelosta ja oppia ilmaisemaan vihaa rakentavasti. Vihan tehtävä on puolustaa yksilön rajoja.”

Teksti pohjautuu Susan Andersonin kirjaan: ‘The journey from Abandonment to Healing’

Lähde:

Naisen sydän: Raivo