Selailin ajankulukseni englanninkielisiä OCD-blogeja. Löysinkin Youtube-videon, jonka katsoin 5 kertaan putkeen uudelleen. Empatia on juuri sitä, mistä olen jäänyt paitsi läheisissä ihmissuhteissani. Kokemusta siitä, että toinen pystyy näkemään asiat minun perspektiivistäni ja ymmärtämään tunteitani ja tarpeitani. Ilman vähättelyä tai tuomitsemista, syyllistämistä tai ivaa.

Toki toivoisin myös myötätuntoa, että joku joskus haluaisi lohduttaa tai auttaa minua vaikeiden kokemusten keskellä, mutta jo se, että minun tunteeni tulisivat realisoiduksi ja merkityksellisiksi, olisi minusta mahtava alku. Videon katselun jälkeen, mietin myös sitä, että ehkä ei ole sittenkään niin suuri synti antaa vertaistukea ohjeistamisen sijaan sairaanhoitajan työssäni. Tänäänkin pääsin potilaan kanssa niin syvään yhteyteen, että meiltä unohtui ajankulku ja käynnin lopuksi seinäkello tippui lattialle. Kummatkin meistä oli virkistäytyneitä vuorovaikutustilanteen jälkeen ja kiitimme kohtaamisesta toisiamme.

Kuva täältä:
https://www.dailymail.co.uk/news/article-9199861/Kenya-Lionesses-groom-cub-pride-enjoy-moment-bonding-Masai-Mara.html

Minulla on muutamia kertoja vuodessa olo, että olen rakkauden ympäröimänä. Olen kuin rakkauskuplan sisällä, positiivisen huomion keskipisteenä. Tähän olotilaan kuuluu oleellisena osana tunne, että olen rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin olen, ilman että minun pitäisi saavuttaa jotain, auttaa ketään tai muuttaa itseäni jollakin tavalla.

Olen silloin arvokas ihan vain siksi, että olen minä, enkä kukaan muu. Minulla on siis itseisarvo, olen täysin korvaamaton ja mittaamattoman tärkeä vain ja ainoastaan siksi, että olen syntynyt tähän universumiin. Pelkkä olemassa oloni takaa minulle sen, että olen merkityksellinen.

Luulen että kyse saattaisi olla perusturvallisuuden tunteesta, koska silloin sieluani taukoamatta nakertava epäluottamus katoaa täysin. Olen kiinnittynyt todellisuuteen, tyytyväinen ja virkeä, ilman että olisin ylivireinen. Olen idearikas ja toiveikas, koen myös syvää kiitollisuutta ja rauhaa. Olen sisällä elämässäni, en sivustaseuraaja tai epämääräinen telluksella haahuilija. Elämäni on silloin mielekästä, eikä mieletöntä. Tuntuu että kaikki on loogista, järkevää ja jäsenneltyä. Tuntuu siltä, että elämälläni olisi jokin tarkoitus.

Kuva lainattu täältä:
https://www.helpguide.org/articles/parenting-family/building-a-secure-attachment-bond-with-your-baby.htm