Mikä meitä yhdistää?

Mikä yhdistää meitä pakko-oireilevia? Uskoakseni turvattomuuden tunne, joka syntyy epävarmuudesta, olemmeko turvassa hylkäämiseltä ja torjunnalta vai emme. Pakko-oireet ovat omasta mielestäni fiktiivinen keino varmistaa ja taata, että ”turvassa ollaan, hermosto voisi nyt rauhoittua”.

Moni on ehkä kasvanut ympäristössä, jossa hoivaa on saanut silloin kun on ollut miellyttävä ns ihana lapsi, mutta hankalista ja haastavista tunteista on joko rangaistu tai ne on sivuutettu täysin.

Pettymystä ja kiukkua on joutunut huutamaan yksin, suruun on ehkä saanut lohdutusta.

Oma veikkaukseni on, että monella pakko-oireisella on ollut vanhempana epävakaa narsisti tai tällä hetkellä tällainen vuorovaikutustavaltaan myrkyllinen ja tuomitseva ihminen löytyy lähipiiristä. Ja suurella todennäköisyydellä narsisti löytyy sekä lapsuudesta että aikuisuudesta, koska ihmisellä on tapana toistaa totuttuja kaavoja, hakeutua yhä uudelleen ja uudelleen siihen rooliin, johon lapsuudessa on lykätty.

Olen alkanut koota kysymyspatteristoa opinnäytetyötäni varten liittyen pakko-oireiluun. Jos löytyisi joitain yhdistäviä tekijöitä ja samalla terapiakin muovautuisi enemmän pakko-oireisen turvattomuutta käsitteleväksi, eikä keskittyisi niin oireiden hallintaan.

KYSYMYKSIÄ PAKKO-OIREILEVALLE?

VAIKEAT TUNTEET JA STRESSINSÄÄTELY

Mitkä tunteistasi ovat kiellettyjä?

Entä vaikeimmin siedettäviä?

Pelkäätkö tunteitasi?

Jos sinulle tulee voimakkaita tunteita, ns tunnemyrsky, miten helppoa tai vaikeaa on päästä tunteesta yli?

Tuntuuko mielesi usein kaoottiselta?

Onko sinulla kauhun ja raivon kokemuksia?

PETTYMYKSET JA VASTOINKÄYMISET

Miten siedät pettymyksiä?

Miten siedät vastoinkäymisiä?

Miten helposti palaudut rauhalliseksi, jos kohtaat pettymyksiä ja vastoinkäymisiä?

MAHDOLLINEN KIINTYMYSSUHDETRAUMA

Miten hyvin lapsuudessasi toteutuivat ennakoitavuus, johdonmukaisuus, säännöllisyys ja rytmi?

Oliko vanhemmillasi mielenterveyshäiriöitä? Narsisimia? Epävakautta? Masennusta? Ahdistusta?

Onko sinun lapsena pitänyt jännittää, että oletko turvassa?

Onko kasvatuksesi sisältänyt paljon moitteita?

Onko vanhempasi olleet äkkipikaisia/impulsiivisia?

Ovatko vanhempasi saanut raivonpurkauksia?

Onko sinua alistettu?

Oletko saanut kohtuuttomia rangaistuksia?

Oletko kokenut lapsena tulleesi hylätyksi tai torjutuksi?

Onko sinua kaltoinkohdeltu?

Koitko vanhempasi turvallisina?

TUNTEET JA TARPEET

Oletko saanut näyttää tunteesi avoimesti ja vapaasti lapsena?

Tuntuuko sinusta, että olet tullut tarpeinesi hyväksytyksi?

Oletko yrittänyt tehdä itsestäsi huomaamattoman, mahdollisimman kiltin, melkeinpä näkymättömän?

Onko sinulle asetettu lapsena liiallisia vaatimuksia?

Tuntuiko sinusta siltä lapsena, että sinut on unohdettu?

Onko sinua lohduteltu lapsena? Rahoiteltu? Tuettu?

Keskusteltiinko lapsuudenkodissasi tunteista?

Olivatko tunteet näkyvä osa perheen elämää ja saiko niitä ilmaista?

VANHEMMAT JA LÄHIAIKUISET

Oliko lapsuudenkodissasi riitelyä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihteitä, epävakaasti ja arvaamattomasti käyttäytyviä aikuisia?

Olivatko aikuiset epäluotettavia, antoivatko he kohtuuttomia rangaistuksia?

Uhattiinko sinua hylkäämisellä?

Oliko ilmapiiri kotona vihamielinen?

Ovatko vanhempasi puolustaneet itseään hyökkäämällä jos olet uskaltanut kyseenalaistaa heidän toimintaansa?

Oletko voinut luottaa lähiaikuisten tukeen ja kannatteluun?

Onko huolenpitosi ollut johdonmukaista?

Oletko joutunut olemaan varuillasi lapsena?

Onko sinun pitänyt päivittäin suojella ja puolustella itseäsi?

Mietitkö usein sosiaalisessa tilanteessa, että onko tilanteessa uhka- ja vaaratekijöitä (olenko turvassa suhteessa tähän toiseen ihmiseen)?

Hyvinvointi Mieli

plösönä pakko-oireilen vähemmän

Olen lihonnut kahdessa vuodessa 7 kiloa. Se ahdistaa ja hävettää minua; harmittaa ja ärsyttää. Painoindeksini on nyt 23 ja se on ikänsä hoikalle ihmiselle koettelemus, olkoon kuinka älytöntä tahansa.

Absurdi huomio, jonka tässä hiljattain tein, on se että ”punkerona” pesen käsiäni vähemmän. Ylipäätään minulla on peseytymiseen ja tarkisteluun liittyviä pakko-oireita tällä hetkellä vain kohtuullisesti. Toki päivien välillä on suuria eroja.

Olen vääränlainen pyöreänä! Jo äitini sanoi minulle märisevällä äänellään, että ”älä liho enempää ettet masennu lisää!” Ja nyt jos hän nousisi haudastaan, hän huutaisi täysin palkein ilman mitään estoja, että ”Ohhoh! Ootpas sä lihonnut! Ja vanhettunut!”

Oman kokemukseni mukaan itsensä vähättely ja vihaaminen on jotenkin hyväksyttävämpää kun sen tekee läskien varjolla kuin pakko-oireilemalla. Taustalla on kuitenkin sama juurisyy: vääränlaisuuden ja riittämättömyyden tunteet.

o  o  o  o  o  o

Vaikeimpina päivinä olen mielestäni läski, ruma ja haisen pahalta. Usein olen silloin myös todella ärtynyt. Tämä kombo on todennäköisesti aiheuttanut lapsena kokemuksen emotionaalista hylkäämisestä, eikä pahan hajuinen hapannaama ole mikään lyömätön valtti nykyisessäkään elämäntilanteessa.

Se on itse asiassa sietämätön paketti ja silloin pakko-oireita on todella paljon. Yritän tehdä itsestäni kaikin keinoin vähemmän oksettavaa ihmistä. Jos en onnistu, minut torjutaan, hylätään ja minulle nauretaan ivallisesti. Saattaa joku myös sääliä, että ”oivoi sentään”kasvoillaan sellainen kaihoisa katse, johon kuuluu kulmien kurtistelua ja syvä huokaus.

o  o  o  o  o  o

Olen alkanut panna merkille, että usein OCD-ajatukset on vääränlaisuuden tunteen siirtämistä itsestäni pois. Esimerkiksi yhtäkkiä  hammasharjastani tulee todella viallinen, epäpuhdas tms, enkä uskalla käyttää sitä. Joko yritän ulkoistaa vääränlaisuuden tunteeni hammasharjaani TAI käytän tekosyynä sitä, että hammasharja on epämääräisesti likainen ja saastunut, koska en jaksaisi aloittaa överityölästä hampaidenpesua.

Tai voihan se olla myös SEKÄ ETTÄ, ehkäpä niin. OCD on kyllä todella merkillinen defenssimekanismi, jonka avulla yritän vimmatusti saavuttaa kontrollin tuntetta, kun epävarmuuden sietäminen tuntuu ylivoimaiselta.

 

Hyvinvointi Ajattelin tänään