varhainen leikki-ikä: itsenäisyys vs epäily sekä häpeä
”Toisessa kehitysvaiheessa eli pikkulapsi-iässä (1,5-3 v.), motoriikalla, liikunnalla, puheella ja kielellä on keskeinen asema. Tärkeässä asemassa on lapsen kyky oppia hallitsemaan itseään, joka näkyy esimerkiksi peräsuolen hallinnan harjoittelussa. Kehitysvaiheen onnistuessa, lapsi itsenäistyy ja oppii ilmaisemaan tahtoaan hallitusti ja joustavasti. Tilanteessa, jossa lapsi jää liian usein yksin pettymystensä ja vastoinkäymistensä kanssa, lapselle muodostuu vihamielinen suhtautuminen itseensä tai lapsi saattaa korostaa liiallisesti itseään. Häpeän ja epäilyn tunteet voivat saada aikaan myös piittaamattomuutta toisia ihmisiä kohtaan.”
Huhtikuu 2019
Kun olin pikkulapsi, olimme rahtilaivan mukana isäni töissä. En muista tästä mitään, mutta olen nähnyt valokuvia ajalta. Äiti kertoi, että saatoin olla viikon ulostamatta, koska pelkäsin laivan vessaa. Kun hän oli antanut minulle ämpärin, olin suostunut ulostamaan siihen. Edelleen en pysty ulostamaan, jos asunnossa on joku muu minun lisäkseni.
Äitini ylpeili useasti, miten olin kiltti lapsi – minulla ei ollut edes uhmaikää. Ei tietenkään ollut, koska olen pelännyt hylkäämistä. Tämä ”ylpeilyn aihe” tiivistääkin hyvin äitini epäkypsyyden ja yksinkertaisuuden.
Leikki-iästä muistan sen, että isoveljeni kiusasi minua. Hän on kiusannut minua niin pitkään kun muistan. Kiusaaminen oli jatkuvaa ja rajua. Äitini ei puuttunut asiaan, koska hän ei jaksanut. Isäni suosi minua ja oli ilkeä veljelleni. Veljeni kateus ja kauna ilmeni vähättelynä ja riidan haastamisena. Olen ollut aina veljeäni älykkäämpi ja verbaalisempi, joten voitin sanalliset väittelyt. Koska hän jäi väittelyssä häviölle, hän kävi minuun fyysisesti kiinni. Hän oli minua vahvempi ja vanhempi. Olen saanut lapsuudessani ja nuoruudessani monesti osumia. Murtumilta olen kuitenkin välttynyt.
Joulukuu 2020
Toisessa kehitysvaiheessa eli pikkulapsi-iässä (1,5-3 v.), motoriikalla, liikunnalla, puheella ja kielellä on keskeinen asema.
– onneksi minulla ei ole ollut mitään kehityksellisiä häiriöitä. Ärrävika oli pienenä, mutta sen sai puheterapeutti korjattua yhdellä käyntikerralla.
Tärkeässä asemassa on lapsen kyky oppia hallitsemaan itseään, joka näkyy esimerkiksi peräsuolen hallinnan harjoittelussa.
– ulostamisen kanssa minulla onkin ollut paljon ongelmia. Juon aamuisin kahvia, poltan tupakan, juon vettä johon sekoitan kuituja ja suolaa. Sitten venyttelen ja kävelen ympäri asuntoa. Joskus kuuntelen myös musiikkia ja käytän hierovaa tyynyä apuna. Tänään sain ulostamisrefleksin aikaiseksi vasta kun sammutin asunnosta kaikki valot. Koska minulta on vaadittu kakkaamista rahtilaivan aikuisten vessaan, ja sivuutettu kaikki turvalliset pottaharjoitukset, minulla on äärimmäisen ujo kakka.
Aikuislasten ei kyllä pitäisi edes saada oikeita lapsia. Vanhempien hölmöilystä pitää sitten kärsiä. Helvetti että alko ärsyttää.
Kehitysvaiheen onnistuessa, lapsi itsenäistyy ja oppii ilmaisemaan tahtoaan hallitusti ja joustavasti. Tilanteessa, jossa lapsi jää liian usein yksin pettymystensä ja vastoinkäymistensä kanssa, lapselle muodostuu vihamielinen suhtautuminen itseensä tai lapsi saattaa korostaa liiallisesti itseään. Häpeän ja epäilyn tunteet voivat saada aikaan myös piittaamattomuutta toisia ihmisiä kohtaan.
– Olen opetellut ilmaisemaan tahtoani hallitusti. Yksin olen tosiaan jäänyt pettymysten kanssa, ylipäätään negatiivisia tunteita on joko vähätelty tai niistä on syyllistetty. Minulla on ollut vaiheita, jolloin olen korostanut itseäni kerjäämällä huomiota. Häpeän itseäni joka päivä jossain vaiheessa, ja epäileminen tai oikeastaan epäluottamus on minulle ominaista.