Pakko-oireilua lisääviä tekijöitä
Olen huomannut, että tietyt tekijät pahentavat pakko-oireilua. Osa niistä on sellaisia, joita itse voi kontrolloida, osaa taas ei. Omaan ahdistuneisuuteeni ja oireiluuni eniten vaikkuttava tekijä taitaa olla nälkä eli verensokerin tipahtaminen liian alas. Monesti huomaan jääväni jumiin pesemisen kanssa juuri silloin, kun olen nälkäinen. Itse asiassa nälkä ja väsymys on ihan kammottava yhdistelmänä.
Myös ajankohdalla on väliä – eniten minua pesettää aamuisin ennen töihin lähtöä ja iltapäivällä (väsyneenä ja nälkäisenä) kotiin tullessa. Olen tällä hetkellä työttömänä, mutta silti huomaan, että aamuisin on selkeä piikki pesemisessä. Tarve ritualisoida tulee yleensä noin 1,5 tuntia kahvinjuonnin jälkeen. Kofeiinin kanssa onkin syytä olla varovainen. Yritän aina muistaa syödä jotain kahvin kanssa. Olen rajoittanut kahvin määrää kahteen kuppiin päivässä.
Myös nikotiini lisää kierroksia ja siten tarvetta ritualisoida. Poltan kaksi savuketta päivässä häpeillen. On noloa polttaa kadulla, kun muut ihmiset kulkevat ohitse. Tiedän että tupakanpoltto on leimattu alaluokan tavaksi ja kieltämättä se on idioottimaista. Tunnen syyllisyyttä polttaessani, mietin miten hampaani tummuvat, ihoni tulee ryppyiseksi ja hengitykseni alkaa haista. Silti poltan joka päivä. Syy lienee dopamiinissa.
Hormonitoiminta vaikuttaa myös pakko-oireiluun. PMS-vaiheessa oireet aina tuplaantuvat. Myös stressi lisää rituaaleja. Erityisesti työperäinen tai parisuhteeseen liittyvä stressi laukasee helposti OCD-karusellin. Ylipäätään epävarmuus ja kaaottisuus pahentavat ahdistusta. Mutta myös tylsistyminen ja turhautuminen pahentavat pakko-oireilua, ja siksi yritän pitää itseni aktiivisena ja liikkeessä.
Omasta mielestäni tunteista vaikeimmin siedettäviä ovat syyllisyys, häpeä ja ristiriitaiset tunteet – kun ei oikein tiedä, mitä asiasta pitäisi ajatella. Myös innostuineisuus lisää OCD-oireita. Häpeästä tulikin mieleeni, että itsekunnioituksen hetkellinen katoaminen (esim humalassa toilailun jälkeen) turbobuustaa ahdistusta. Ylipäätään alkoholi sotkee aivokemian moneksi päiväksi, joten vältän sen käyttöä.
Yksinäisyys saa oloni turvattomaksi. Olen luultavasti myös siis läheisriippuvainen. Yksinäisyys lisää tarvetta tarkistella asioita, esim vesihanoja, sähkölaitteita, ovia, helloja yms. Se ei niinkään vaikuta pesemisrituaaleihini. Myös ympäristön sotkuisuus ja likaisuus voi laukaista tarpeen peseytyä pakonomaisesti.
Näiden tekijöiden tiedostaminen on auttanut minua. Joskus esimerkiksi huomaan yrittäväni pestä nälkää, väsymystä tai turhautumista pois.